tag:blogger.com,1999:blog-13695485889528896502023-11-15T15:22:00.864+02:00Rasen ElämäAjatuksia omasta elämästäRasmus Silvolahttp://www.blogger.com/profile/12718396699172337250noreply@blogger.comBlogger30125tag:blogger.com,1999:blog-1369548588952889650.post-32738746848881080062023-02-11T06:40:00.004+02:002023-02-11T06:45:54.149+02:00Elämä on elämisen arvoistaNyt voin aidosti ja rehellisesti sanoa olevani onnellinen tällä hetkellä. Joulukuusta lähtien olen saanut kaikkia minun asioita niin paljon eteenpäin, ettei mulla ole enää mitään aihetta stressiin, ahdistukseen tai masennukseen.<br /><br />Sain säännöllisen lääkityksen minun diabetekseen ja olen ottanut lääkkeet myöskin säännöllisesti kohta 2 kuukauden ajan. <br /><br />Oon saanut vuokranantajani kanssa sovittua maksusuunnitelman vuokrarästeille. Maaliskuussa 2024 kaikki rästit on kuitattu ja saan asua tässä asunnossa, enkä joudu kodittomaksi.<br /><br />Kaikki terveydelliset asiat on ollut hoidossa joulukuusta lähtien.<br /><br />Paperit edunvalvontaan kävin viemässä maistraattiin tammikuussa. Se alkaa joskus tämän vuoden syksyllä.<br /><br />Lääkäri soitti 4.1, että maksa-arvot on niin koholla, että minun pitää lopettaa alkoholinkäyttö. Päätin 8.1 lopettaa kokonaan ja se päätös on pitänyt tähän päivään saakka ja tulee pitämään tulevaisuudessakin.<br /><br />Sain 2.2 vihdoinkin raahattua itseni lääkäriin ottamaan testosteroni-piikin, joka minun olisi pitänyt käydä ottamassa jo yli 3 vuotta sitten. Säännöllinen lääkitys siihenkin on nyt olemassa ja aktiivinen.<br /><br />Kaikki asiat, mistä murehdin, mistä ahdistuin, masennuin ja stressasin yli 3 vuotta on nyt poissa ja ensimmäistä kertaa 3 vuoden jälkeen tunnen eläväni.<br /><br />Sain vihdoin apua, jota oikeasti tarvitsen.<br /><br />Elämäni on vihdoinkin elämisen arvoista.Rasmus Silvolahttp://www.blogger.com/profile/12718396699172337250noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1369548588952889650.post-85789373273878894502021-06-30T20:33:00.004+03:002021-06-30T20:34:48.939+03:00Alkoholisoitunut nuori, tai ainakin melkein - Elämänhallinta<p>Elämäntilanteeni tällä hetkellä on se, ettei mulla ole opintoja, töitä tai mitään muutakaan elämässä, joka tois jotain rytmiä ja sisältöä. En opiskele, koska ajattelen etten koe pystyväni siihen, ja koska mulla ei ole tutkintoa tai mitään papereita, joilla voisin ilmaista osaamistani, niin en myöskään saa tai tee töitä.</p><p>Elämäni on pääsääntöisesti sitä, että nukun, syön, ryyppään ja näen kavereita tai tuttuja. Elän Kelan tuilla, mitä saan. Ne riittävät oikein hyvin elämiseen. Ehkä siinä on sekin, että olen tottunut elämään niillä, joten oon sopeutunut tähän elämään. </p><p>Noh, olen ollut nyt reilun vuoden tekemättä mitään. Opinnot päättyivät kesäkuun alussa 2020. </p><p>Tämä on saanut aikaan sen, että mun alkoholin käyttö on lisääntynyt huomattavasti. Tasaisin väliajoin olen ollut joko kavereiden kans juomassa tai yksin. Suurimman osan ajasta kuitenkin yksin. Maailmalla vallitseva tilanne ei ole päätöksiini juuri vaikuttanut.</p><p>Aina, kun rahaa on ollut, olen ollut juomassa.</p><p>Nyt tilanne alkaa olla sellainen, että juon suurimman osan ajasta, koska muuten ahdistaa ja masentaa liian paljon. En pysty olemaan selvinpäin enää. Jos olen selvinpäin, niin en voi sietää oloani.</p><p>Elämäni alkaa mennä siihen, että juon kokoajan. Mikäli rahatilanne sen sallii. Vaikka tililläni ei olisi rahaa, olen joutunut pyytämään sitä kavereiltani lainaksi. Vain ja ainoastaan siksi, että pääsisin juomaan. Tiedän, että mulla on ongelma, ja joka voi pitkittyessään vaikeutua ja tuoda elämään kaikkea muutakin negatiivistä. </p><p>Mutta en pysty lopettamaan. En, vaikka haluaisin. </p><p>Ensin pitäisi saada muuten elämä kuntoon, koska alkoholi ei ole syy mun muihin ongelmiin, vaan seuraus. Jos elämäni ei olisi tasapaksua kokoajan, niin voisin olla selvinpäin. Jos en olisi velkaa, niin voisin olla selvinpäin. Mutta, koska elämäni on tällä hetkellä muuten sekaisin, niin juon, koska en keksi muuta.</p>Rasmus Silvolahttp://www.blogger.com/profile/12718396699172337250noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1369548588952889650.post-11071455504329728582020-12-12T08:26:00.002+02:002020-12-12T08:26:27.398+02:00Fyysinen sekä henkinen kunto heikkenee - Mielenterveys<p>En ole kirjoittanut blogia hetkeen ja siihen lienee ihan ymmärrettävä syy - en vain enää jaksa. Kuntoni heikkenee päivä päivältä enemmän niin fyysisesti kuin myös henkisesti. En voi tehdä asialle mitään. Olen luovuttanut elämän suhteen kokonaan jo kauan aikaa sitten.</p><p>Elämäni on ollut aina yhtä vuoristorataa. Välillä menee hyvin ja välillä huonosti ja se on normaalia. Mutta omalla kohdallani tuntuu, että niitä hyviä kokemuksia on harvassa. Olen vakavasti masentunut.</p><p>En pelkää puhua kuolemasta. Sen on varmaan moni huomannutkin jo aikaisemmin. Olen siitä puhunut useita kertoja. Tuntuu, että olisi vain helpompi luovuttaa. Jokin minua silti pitää täällä edelleen. Ystävät, perhe ja sukulaiset. Ilman niitä en olisi täällä.</p><p>Olen alkanut huomaamaan fyysisiä ongelmia kehossani, ja uskon, että ne liittyy juurikin siihen elämästä luovuttamiseen. En enää välitä omasta terveydestäni vaan annan sen mennä omalla painollaan. </p><p>Kärsin todella paljon unettomuudesta. Vaikka nukun kuinka paljon tahansa, olen aina yhtä väsynyt ja saatan nukahtaa kesken päivän. Vaikka olisin valvonut vuorokauden ympäri, nukun silti vain muutaman tunnin, jonka jälkeen en enää saa unta.</p><p>Koen elämän merkityksettömäksi. Mikään ei tunnu missään, ei edes asiat jotka ennen saivat minut iloiseksi. Elämä on pelkästään yhtä ja samaa tasapaksua menoa. Pikkuhiljaa menetän toivon elämään.</p><p>Ainoa tavoite elämässäni on elää huomiseen asti. Se, että selviän päivä kerrallaan. Jossain vaiheessa jokainen meistä kuolee, mutta toivon, että elän vielä huomenna.</p><p>En halua jättää läheisiäni kärsimään, joten en todellakaan tee itselleni mitään. Annan vain oman terveyden ja elämän ylipäätään kulkea omalla painollaan. </p>Rasmus Silvolahttp://www.blogger.com/profile/12718396699172337250noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-1369548588952889650.post-81546478568708391352020-10-07T03:25:00.002+03:002020-10-07T04:39:24.619+03:00Miksi elän? - Mielenterveys<p>Läheiset on syy sille, miksi elän. Siksi en halua menettää enää ainuttakaan teistä sukulaisista, perheenjäsenistä tai ystävistä. </p><p>Olen joutunut jättämään hyvästit tärkeälle siskolleni 3.10.2019. Olen menettänyt paljon ystäviä sekä tänä, että myöskin viimevuonna.</p><p><br /></p><p>Olen ollut vuosia masentunut, yksinäinen, sekä hetki hetkeltä entistä enemmän syrjäytynyt. Olen ollut itsetuhoinen ja ollut lähellä tappaa itseni.</p><p>Yrityksiä on takana useita, ja jokaiselle sellaiselle on syynsä ja tarkoituksensa. </p><p>Olen yrittänyt lähteä, mutta silti aina jokin on kuitenkin viivästyttänyt minua. Syy sille on läheiset. Ystävät, sukulaiset ja perheenjäsenet.</p><p><br /></p><p>Vihaan itseäni ja elämääni. Koen itseni täysin merkityksettömäksi. Kuka minusta välittää?</p><p><br /></p><p>Olen päivä päivältä entistä yksinäisempi sekä syrjäytyneempi. Välttelen sosiaalisia tilanteita ja lukittaudun omaan asuntooni.</p><p>Jos joku kavereistani pyytää minua tekemään jotain hänen kanssaan, valehtelen ja sanon, etten kerkeä tai että on muuta tekemistä.</p><p><br /></p><p>Koen myös, etten kuulu joukkoon. En löydä itselleni paikkaa tältä planeetalta. Yritän jatkuvasti hakea muista ihmisistä hyväksyntää.</p><p>Olen koko elämäni ajan etsinyt itseäni ja omaa minääni. Sitä en vaan löydä. En, vaikka kuinka yritän etsiä sitä.</p><p><br /></p><p>Elämästäni puuttuu jollain tavalla luottamus. En pysty luottamaan ihmisiin, enkä edes itseeni.</p><p>Itsetuntoni on todella heikko, eikä se korjaannu vaan murenee päivä päivältä enemmän.</p><p><br /></p><p>Olen ulkopuolisen näkökulmasta katsottuna ehjä, mutta sisältä täysin palasina. Olen joutunut taistelemaan elämästä niin kauan kuin muistan.</p><p>Olen erilainen kuin muut, ja pelkästään sen asian hyväksyminen on todella vaikeaa. En hyväksy itseäni.</p><p><br /></p><p>Fyysinen kuntoni romahtaa hetki hetkeltä enemmän, koska en liiku vaan istun kotona koneen ääressä.</p><p>Minulla ei ole sosiaalista elämää muuta kuin ainoastaan netissä. </p><p><br /></p><p>Ainut sosiaalinen tilanne minulle on kaupassa käynti. </p><p>Ja, koska en käy kaupassa jokapäivä, näen ihmisiä vain pari kertaa kuukaudessa.</p><p><br /></p><p>Mikä tämän tekstin pointti on? Avunhuuto. Toisinsanoen viesti muille, että tarvitsen apua ja tukea.</p><p><br /></p><p>En kaipaa läheisiltä tai ystäviltä vastuun siirtämistä jollekin muulle.</p><p>Tällä tarkoitan sitä, että kun pyydän apua, niin ihmiset ohjaa minut heti vain ammattilaisten puheille.</p><p><br /></p><p>Läheiset ja ystävät on tärkeitä minulle ja tarvitsen tukea ja turvaa. </p><p>En tarvitse kuuta taivaalta, vaan pienikin apu on hyvästä.</p><p><br /></p><p>Puhuminen auttaa. Tiedän sen hyvin. </p><p>Mutta aina, kun otan puheeksi nämä asiat jonkun läheiseni kanssa, niin heti se vastuu heitetään jonkun muun harteille.</p><p><br /></p><p>Tämä on hätähuutoni. </p><p>Läheiset, auttakaa minua. Te olette syy siihen, miksi olen vielä täällä.</p>Rasmus Silvolahttp://www.blogger.com/profile/12718396699172337250noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1369548588952889650.post-86263691410676966262020-09-21T20:21:00.003+03:002020-09-21T20:22:16.676+03:00Epävarma omasta tulevaisuudesta - Koulutus ja opiskelu<p>Asiat on kyllä tän mun koulun keskeytyksen aikana muuttunu aika paljon. En oo vielä ehtiny edes aloittaa opintoja varastopuolella, kun sinne siirryin kesäkuun alussa. Mut nyt tän keskeytyksen aikana oon alkanu miettimään sitä, että onko se varastoalakaan se mun juttu. </p><p>Mulla on ollu jo yläasteen ajoilta asti kiinnostus media-alaa kohtaan ja täytyy ottaa huomioon se, että oon ihan pienestä pitäen tehny tietokoneella paljon kaikkea ja ollu valo- ja videokuvauksesta kiinnostunu sekä striimaan Twitchiin. </p><p>Mä kävin Valman aikana koulutuskokeilussa media-alalla Oulun Luovilla ja kokemuksena se oli tosi hyvä. Jo sillon mulla oli media-ala yhtenä hyvänä opiskelu vaihtoehtona. Mutta koska oon ollu kuljetusalasta kiinnostunu ihan pienestä pitäen, se vei mennessään. Kun pääsin opiskelemaan sinne, tajusin, että se koko mun kuvitelmani kuljetusalasta oli täysin väärä. </p><p>Siirryin kesällä varastolle, mutta koronan ja mun psyykkisten ongelmien takia en voinut vielä aloittaa opintoja. Nyt oon ollu kohta 4 kuukautta keskeytyksellä. Alan vaihdos on ollut usein mielessä, mutta haasteena siinä on ollut se, etten ole keksinyt oikein mitään vaihtoehtoa, alaa joka kiinnostais median lisäksi. </p><p>Media-alalle en hakenut alunperin siksi, koska alalla työllistyminen on vaikeaa. Nyt kuitenkin oon päätynyt siihen tulokseen, että vaihdan media-alalle. Kunhan saan asiat kuntoon niin, että pystyn jatkamaan opintoja, niin opiskelen itseni media-assistentiksi. </p><p>Oon nuori vielä ja paljon elämää edessä. Jos ala tulee olemaankin sellainen, josta en lopulta tykkää, niin aina on mahdollista uudelleen kouluttautua.</p><p>Uskon siihen, että löydän oman polkuni vielä jostain. Se saattaa löytyä jostain ihan yllättävästäkin paikasta. Mutta uskon, että media-ala loppupeleissä on se mun juttu. </p><p>Näitä hommia on tullut tehtyä ihan omasta harrastuksen johdosta jo lähes 5,5 vuotta, sekä tietokoneella on tullut tehtyä vaikka mitä asioita jo ihan pienestä pitäen.</p>Rasmus Silvolahttp://www.blogger.com/profile/12718396699172337250noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1369548588952889650.post-86241243341235963292020-09-16T21:27:00.005+03:002020-09-16T21:27:59.453+03:00Kun tuntuu, ettei enää jaksa - Mielenterveys<p>"En enää jaksa. Lyhyt lause, mutta niin vaikea sanoa ääneen. En yksinkertaisesti jaksa elää. Kaikki voimavarani elämää varten on hävinnyt. Olen menettänyt tärkeitä ihmisiä elämästäni. Olen koko elämäni ajan etsinyt itseäni ja paikkaani tässä maailmassa. Olen nuori vielä ja minulla olisi elämä vielä edessä. Mutta en vaan yksinkertaisesti jaksa. En ole onnellinen omaan elämääni ja itseeni.</p><p><br /></p><p>En ole lähellekään kaikille kertonut omasta elämästäni kaikista yksityiskohtaisimpia asioita, sekä sitä, miten monta kertaa olen jo yrittänyt lähtöäni täältä. En puhu näistä asioistani hetken mielijohteesta tai vaan, koska nämä asiat on tabuja.</p><p><br /></p><p>Tiedän, että olen mielenterveysongelmainen. Olen joutunut käymään ammattilaisen puheilla useita kertoja elämäni aikana joko omasta halusta tai jonkun muun huolen takia. Olen meinannut joutua jopa suljetulle osastolle. En ole tähän päivään mennessä saanut mistään oikeanlaista apua ongelmiini, koska en tiedä, mikä minua vaivaa.</p><p><br /></p><p>Miksi just minun piti syntyä tähän maailmaan tämmösenä kuin olen? Koen olevani virhe maailmankaikkeudessa. Minun ei olisi pitänyt koskaan tulla tähän maailmaan. En koe elämälläni olevan minkäänlaista tarkoitusta. Minulla ei ole elämänhalua. Olen täällä, koska joku muu niin on minun puolesta päättänyt. </p><p><br /></p><p>Epäonnistun jatkuvasti kaikessa, mitä teen. En koe onnistumisia mistään. Elämä menee vaan kokoajan huonompaan suuntaan. </p><p><br /></p><p>Haluan kadota. Syrjäytyä koko yhteiskunnasta. Jättää kaiken taakse ja lähteä. En halua kuolla, vaan kadota. Haluan kaiken pahan pois. Myydä omaisuuteni pois ja lähteä maailmalle. Jättää kaiken taakseni.</p><p><br /></p><p>En löydä paikkaani elämästäni mistään. Miksi elän, jos elämälläni ei ole merkitystä?"</p>Rasmus Silvolahttp://www.blogger.com/profile/12718396699172337250noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1369548588952889650.post-75873505531305436772020-05-22T07:30:00.005+03:002020-05-22T07:44:21.230+03:00Miltä eläminen tuntuu - vai tuntuuko se enää miltään?<div class="kvgmc6g5 cxmmr5t8 oygrvhab hcukyx3x c1et5uql ii04i59q" style="font-family: "segoe ui historic", "segoe ui", helvetica, arial, sans-serif; font-size: 15px; margin: 0px; overflow-wrap: break-word; white-space: pre-wrap;"><div dir="auto" style="font-family: inherit;"><p class="MsoNormal" style="line-height: normal; margin-bottom: 0.0001pt; text-align: left;"><font size="2"><span style="background: white; line-height: 1;">Mua ei oo luotu elämään täysi-ikäisen elämää. </span></font></p><p class="MsoNormal" style="line-height: normal; margin-bottom: 0.0001pt;"><font size="2"><span style="font-family: inherit;"><span style="background: white;">Mua ei oo luotu kantamaan näin isoa </span></span></font><span style="background-color: white; font-family: inherit; font-size: small;">vastuuta, huolia ja murheita. </span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: normal; margin-bottom: 0.0001pt;"><span style="background-color: white; font-family: inherit; font-size: small;">Mua ei oo luotu elämään elämääni </span><span style="background-color: white; font-family: inherit; font-size: small;">yksin ja selviytymään kaikesta omin avuin. </span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: normal; margin-bottom: 0.0001pt;"><span style="background: white;"><font size="2">Tuntuu kuin kukaan ei välitä. </font></span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: normal; margin-bottom: 0.0001pt;"><span style="font-family: inherit;"><span style="background: white;"><font size="2">Mitä tapahtui sille Rasmukselle, joka </font></span></span><span style="background-color: white; font-family: inherit; font-size: small;">oli sosiaalinen, puhelias, aina hyvällä tuulella ja nautti elämästään?</span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: normal; margin-bottom: 0.0001pt;"><span style="background-color: white; font-family: inherit; font-size: small;">Mitä </span><span style="background-color: white; font-family: inherit; font-size: small;">tapahtui koko mun elämälle?</span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: normal; margin-bottom: 0.0001pt;"><span style="font-family: inherit;"><span style="background: white;"><font size="2">--</font></span></span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: normal; margin-bottom: 0.0001pt;"><span style="font-family: inherit;"><span style="background: white;"><font size="2">Erakoidun pikkuhiljaa kaikesta.</font></span></span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: normal; margin-bottom: 0.0001pt;"><font size="2"><span style="background: white;">Kaverisuhteita lähtee, ja sosiaaliset kontaktit häipyy ja väistyy mun elämästä.
Mut jätettiin yksin. Kukaan ei välitä.</span><o:p></o:p></font></p><p class="MsoNormal" style="line-height: normal; margin-bottom: 0.0001pt;"><span style="font-family: inherit;"><span style="background: white;"><font size="2">Totuus on se, etten pärjää elämässä </font></span></span><span style="background-color: white; font-family: inherit; font-size: small;">yksin. </span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: normal; margin-bottom: 0.0001pt;"><span style="background-color: white; font-family: inherit; font-size: small;">Jos kukaan ei auta, tue tai neuvo mua, en enää pärjää. </span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: normal; margin-bottom: 0.0001pt;"><span style="background-color: white; font-family: inherit; font-size: small;">En osaa elää </span><span style="background-color: white; font-family: inherit; font-size: small;">elämää. </span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: normal; margin-bottom: 0.0001pt;"><span style="font-family: inherit;"><span style="background: white;"><font size="2">Kaikki ihmiset heittää vastuun </font></span></span><span style="background-color: white; font-family: inherit; font-size: small;">takaisin mulle, kun yritän sanoa, että tarvin apua. </span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: normal; margin-bottom: 0.0001pt;"><span style="background-color: white; font-family: inherit; font-size: small;">Eikö ketään enää kiinnosta </span><span style="background-color: white; font-family: inherit; font-size: small;">mun elämä?</span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: normal; margin-bottom: 0.0001pt;"><span style="font-family: inherit;"><span style="background: white;"><font size="2">-- </font></span></span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: normal; margin-bottom: 0.0001pt;"><font size="2"><span style="background: white;">Kärsin vakavista mielenterveys-ongelmista ja yksinäisyydestä, </span></font></p><p class="MsoNormal" style="line-height: normal; margin-bottom: 0.0001pt;"><font size="2"><span style="background: white;">ja vielä kaikenlisäksi mulla on Aspergerin piirteitä ja Klinefelter,</span></font></p><p class="MsoNormal" style="line-height: normal; margin-bottom: 0.0001pt;"><font size="2"><span style="background: white;">joiden kans en oo vieläkään oppinu elämään.
</span><o:p></o:p></font></p><p class="MsoNormal" style="line-height: normal; margin-bottom: 0.0001pt;"><span style="font-family: inherit;"><span style="background: white;"><font size="2">Kaikki työntää vastuun mulle, koska </font></span></span><span style="background-color: white; font-family: inherit; font-size: small;">mä olen "aikuinen". </span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: normal; margin-bottom: 0.0001pt;"><span style="font-family: inherit;"><span style="background: white;"><font size="2">Vaikka oonkin iällisesti 18v, oon </font></span></span><span style="background-color: white; font-family: inherit; font-size: small;">ikinuori.</span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: normal; margin-bottom: 0.0001pt;"><span style="background: white;"><font size="2">-- </font></span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: normal; margin-bottom: 0.0001pt;"><span style="font-family: inherit;"><span style="background: white;"><font size="2">Oon monesti jo yrittäny kertoa, että </font></span></span><span style="background-color: white; font-family: inherit; font-size: small;">mulla on paha olla. </span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: normal; margin-bottom: 0.0001pt;"><span style="background: white;"><font size="2">Oon yrittäny näyttää sen olemuksella ja jopa teoilla. </font></span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: normal; margin-bottom: 0.0001pt;"><span style="font-family: inherit;"><span style="background: white;"><font size="2">Silti kukaan ei välitä."</font></span></span></p><span style="font-size: 15px;">
</span><p class="MsoNormal" style="font-size: 15px;"><o:p> </o:p></p><span style="font-size: 15px;">
</span></div></div>Rasmus Silvolahttp://www.blogger.com/profile/12718396699172337250noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1369548588952889650.post-31949665849179897612019-12-28T14:49:00.001+02:002019-12-28T14:49:33.202+02:00Täysi-ikäisyys - "Onko se odotuksen arvoista?"<div>Elämä on perseestä. Oisinpa vielä lapsi, niin kaikki olisi helpompaa. Nyt joudun ottamaan vastuun itsestäni ja tekemisistäni yksin.</div><div><br></div><div>Ei täysi-ikäisyys ollutkaan niin loisteliasta, mitä oisin kuvitellu. Nyt vaan entistä enemmän masentaa kaikki, kun vastuu ja velvollisuudet polttaa takamuksessa kokoajan ja päätösvalta lähes kaikesta on mulla itselläni.</div><div><br></div><div>Omilleen pitäisi muuttaa, mutta kuinka mä sen kaiken teen? </div><div><br></div><div>Kaikki raha-asiat pitäs saada kuntoon. Alkoholin käyttö lopettaa jo heti alkuun ja nettikasinoihin rahojen tunkeminen myös.</div><div><br></div><div>Nyt ois korkea aika ottaa vastuu itsestä ja tekemisistä, mut tuntuu etten kykene siihen. Mut en halua myöskään elää niin, että jokin muu ihminen päättää mun asioista.</div><div><br></div><div>Liikaa asioita mun pään sisällä. En saa mistään selkoa.</div>Rasmus Silvolahttp://www.blogger.com/profile/12718396699172337250noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1369548588952889650.post-35012548448856368692019-10-31T21:24:00.001+02:002019-10-31T21:24:06.610+02:00Tasa-arvo - "Nautinko elämästäni vai en?"<div>Oon ollut aina jollain tasolla riippuvainen "suosiosta", kehuista ja arvostuksesta mua kohtaan. Oon huomannu, että yritän aina etsiä asioita, joilla pystyisin nostamaan itseni korkeammalle kuin muut. </div><div><br></div><div>Yksi syy sille, miks lähdin opiskelemaan kuljetusalaa oli se, että ajattelin olevani silloin arvokkaammassa asemassa muihin ihmisiin nähden, vaikka todellisuus on täysin eri.</div><div><br></div><div>Olitpa millä tahansa alalla tai millainen ihminen tahansa, kaikki ovat tasa-arvoisia. Kukaan ei ole toistaan arvokkaampi vaan kaikki ovat samalla viivalla. </div><div><br></div><div>Raha on myös asia, joka saa mut nostamaan itseäni korkeammalle pallille. Mutta ei sekään määrittele ihmiselle arvoa.</div><div><br></div><div>Oon alkanut miettimään, että olenko voinut valita väärän reitin elämässäni vain siksi, että tunnen oloni arvokkaammaksi. </div><div><br></div><div>Vaikka nautin siitä, että saan kehuja ja arvostuksia, en halua elää elämääni niin, että teen huonoja päätöksiä pelkkä raha ja maine mielessä.</div><div><br></div><div>Joillekin tämä asia saattaa tulla täytenä yllätyksenä, koska en ole sellainen persoona, josta voisi kuvitella tämmösten ajatusten tulevan edes esille.</div><div><br></div><div>Oon myös miettinyt sitä monesti, elänkö oikeasti sellaista elämää, mistä nautin ja mitä haluan. Onko kuljetusala oikeasti se mun juttu? Miksi elän näin? Nautinko tästä?</div><div><br></div><div>Nämä on kysymyksiä, mihin en tiedä vastauksia. </div><div><br></div><div>Aina voi uudelleen kouluttautua, mutta opiskelukaan ei tunnu kiinnostavalta oikein millään muulla alalla.</div><div><br></div><div>Uskallanko lopulta edes ajaa C-korttia, tulenko pääsemään edes teoriakokeita läpi? Sitä ei tiedä kukaan. Riittääkö kiinnostus edes työelämään?</div><div><br></div><div>En tiedä, mutta jokin nyt on vinksallaan. En tiedä, nautinko elämästäni. </div>Rasmus Silvolahttp://www.blogger.com/profile/12718396699172337250noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1369548588952889650.post-44906043480067195392019-09-27T20:38:00.002+03:002019-09-27T20:42:19.838+03:00Yksinäisyys - "Kun haluaa vaan eristäytyä..."Mä olen yksinäinen. Oon ollu jo vuosia, niin kauan kuin muistan. Ja tää tunne saa mut jokaikinen päivä mun sisältä vaan entistä enemmän rikki.<br />
<br />
<div>
Syitä on monia, mutta niistä kaikista eniten mun elämään vaikuttava tekijä on se, että mä olen erilainen.</div>
<div>
<br />
Kaikki meistä ollaan erilaisia ja se on täysin luonnollista. Mutta asia on se, että mä olen täysin valtaväestöstä poikkeava nuorten keskuudessa. Ja se vaan on fakta. Sitä on monien ihmisten vaikea ymmärtää.</div>
<div>
<br />
Mä oon taistellu koko elämäni ajan siitä, että mut hyväksyttäis sellasena kuin oon. Mä oon kärsiny yli 11 vuotta koulukiusaamisesta ja sekin oli syystä, ettei mun erilaisuutta hyväksytty.<br />
<br />
Mä olen tällä hetkellä 17v ja pian täytän 18. Näiden vuosien aikana oon kokenut kaikenlaista, niin positiivista kuin negatiivistäkin.<br />
<br />
18.6.2019<br />
<br />
Yksinäisyyden, ahdistuksen ja syrjäytymisen tunne valtasi mun mielen ja sen seurauksena lopetin kauan harrastamani videoidenteon ja siinä samassa myös striimaamisen. Ne oli asioita, joista nautin, mutta luovuin niistä, koska mun voimat ei enää riittäneet.<br />
<br />
Asiat meni niin huonoon suuntaan, että katkaisin jopa moniin läheisiin ihmisiin täysin yhteydet. Siinä meni myös suuri osa hyviä kaverisuhteita. En vielä tähänkään päivään mennessä ole ollut näihin ihmisiin yhteyksissä.<br />
<br />
--<br />
<br />
Koin, että mun on pakko päästä tästä tilanteesta irti. Mutta se lopulta oli erittäin huono vaihtoehto.<br />
<br />
Nykyään tänäkin päivänä oon erittäin yksinäinen. Kaipaisin kavereita, mutta mun sosiaaliset taidot ovat huonot. Mulla ei ole sosiaalista pelisilmää, enkä osaa arvioida muiden ihmisten tunteita.<br />
<br />
Asiat on kärjistyneet niin pahaksi, että yritän mahdollisimman paljon vain vältellä tilanteita, joissa joudun tulemaan ihmisten kanssa tekemisiin. En osallistu sukujuhliin ja välttelen jopa kavereiden tapaamista.<br />
<br />
Vaikka todellisuudessa tarvitsisin kavereita ja sellaista ihmistä, joka vois tukea mua ilman, että mun täytyy esittää mitään.<br />
<br />
Olkoon tämä mun hätähuutoni. Mä oon aivan täysin rikki jokaikinen päivä.</div>
Rasmus Silvolahttp://www.blogger.com/profile/12718396699172337250noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-1369548588952889650.post-79961244752362324112019-07-01T21:44:00.000+03:002019-07-02T15:34:00.248+03:00Kaipaus - "Haluan takas sun viereen"<i>"Kirjoitan tämän tekstin, koska koen tällä hetkellä vahvasti, että kaipaan ihmisiä mun ympärilleni. Olen aina ajatellut, että olen tottunut yksinäisyyteen ja vain sillä sivuuttanut koko asian mielestäni pois. Olen kuitenkin huomannut, että mielialani on ollut laskussa jo miltei kuukauden ajan. Olen tullut siihen tulokseen, että kaipaan ihmisiä mun ympärille. </i><br />
<i><br /></i>
<i>Kaipaus on tunne, mitä pelkään. Jos kaipaus valtaa mieleni, saatan tehdä asioita, joita kadun myöhemmin. Haluan karata sitä tunnetta. Tämän takia olen vain hiljaa, puhumatta kenellekään mitään, omissa oloissani, vaikka totuus on, että tarvitsisin ihmisiä viereeni ja tukemaan minua. En halua olla yksin, mutta koen silti yksinäisyyttä aivan liikaa.</i><br />
<i><br /></i>
<i>Olen vienyt itseltäni asioita pois. Sellaisia, mistä olen aina tykännyt. Olen vetänyt yksityisyyteni aivan rajatuksi ja se sattuu. Nämä kaikki asiat ovat seurauksia siitä, että olen yksinäinen. Vaikka tarvitsen ihmisiä ympärilleni, vetäydyn vaan entisestään omaan nurkkaani. </i><br />
<i><br /></i>
<i>Tätä tekstiä kirjoittaessani alkaa lähes itkettämään, mutta koen, että minun on pakko jossain vaiheessa kertoa, miltä minusta tuntuu. Olen ollut pitkään, jo vuosia yksinäinen, mutta nyt sen seuraukset näkyvät konkreettisesti.</i><br />
<i><br /></i>
<i>Vietän aikani tietokoneella, ilman minkäänlaista suunnitelmaa tai edes halua olla siinä. Haluaisin tehdä jotain muiden ihmisten kanssa, mutta ihmiset vain kaikkoaa ympäriltäni. Olen liian sulkeutunut. Tämä teksti olkoon minun hätähuutoni. Tarvitsen ihmisiä ympärilleni."</i>Rasmus Silvolahttp://www.blogger.com/profile/12718396699172337250noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-1369548588952889650.post-65198038240705022872019-01-24T21:57:00.000+02:002019-01-24T21:57:22.423+02:00Väsymys - Miksi olen väsynyt aina?<i>"Olen ollut aina väsynyt. En muista aikaa, milloin en olisi ollut pirteä. Tämä siis kertoo pitkälti siitä, minkälainen elämäntapa mulla on. Mulla on <b>paljon </b>univelkaa, todella paljon. Joten vaikka menisin nukkumaan aikaisin illalla ja heräisin aamulla normaaliin aikaan, olen silti väsynyt.</i><br />
<i><br /></i>
<i>Tämä johtuu kaiketi siitä, että syön, juon ja liikun todella huonosti. Olen vähentänyt syömistäni, etten söisi liikaa. Sama homma juomisessakin. En ole koskaan ollut kiinnostunut liikunnasta ja kaikki liikunta on ollut mulle aina kuin painajaisesta. Tämän takia myös terveyteni on kärsinyt todella paljon tästä.</i><br />
<i><br /></i>
<i>Olen harrastanut videopelaamista ja muutenkin tietokoneella oloa monta vuotta jo, joten kaikki aika menee sen ääressä. Eli mun liikunta rajoittuu pää-asiassa jääkaapin, vessan ja koneen välille. </i><br />
<i><br /></i>
<i>Olen miettinyt ja jopa harkinnut elämäntapamuutosta jo pitkään. En vaan ole koskaan saanut sitä aikaiseksi. Otan aina liian ison palan ja yritän tehdä kaiken kerralla, jonka takia en koskaan onnistu siinä. Nyt olen alkanut parantamaan ainakin nukkumaanmeno-ajoissa. Menen illalla aikaisin nukkumaan ja herään aamulla normaalisti kouluun. Ehkä tämä auttaisi edes vähän siihen, että olisin pirteämpi.</i><br />
<i><br /></i>
<i>Ehkä jonain päivänä vielä olen pirteämpi ja terveempi. Siihen saan tehdä paljon töitä, mutta uskon, että se on mahdollista."</i>Rasmus Silvolahttp://www.blogger.com/profile/12718396699172337250noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1369548588952889650.post-76518597886922014782019-01-21T22:57:00.002+02:002019-01-21T22:57:33.478+02:00Yhteisöllisyys - Mitä se merkitsee minulle?<i>"Niinkuin varmaan otsikosta näette, tänään kirjoitan teille ajatuksiani yhteisöllisyydestä, mitä yhteisöllisyys merkitsee minulle. Ajatus tähän aiheeseen tuli siitä, kun liityin jälleen kerran yhteisöön, mutta tällä kertaa aivan erilaiseen kuin ennen. Tämän yhteisön nimi on Messis ja varmaan pystytte jo saamaan käsityksen siitä, mitä tällä nimellä meinataan. Todellakin yhteisöä ja ihmisiä. </i><br />
<i><br /></i>
<i>Messis on siis suomalainen yhteisö, johon kuka tahansa, jopa sinä voit liittyä täysin ilmaiseksi. Messiksen pointtina on juurikin se, että pyritään tekemään asioita yhdessä, kokemaan kaikkea hauskaa ja uutta. Oppimaan elämään. Tässä vaiheessa saatatte hämmentyä. Messis ei ole vain pelkkä yhteisö netissä, Messis on kaikkialla. Jopa "oikeassa elämässä". Netin ulkopuolella. Messis porukka siis suunnittelee ja toteuttaa erilaisia tapahtumia ympäri Suomea, joihin ihan kuka tahansa voi osallistua. </i><br />
<i><br /></i>
<i>Messis on yhteisö, jonka "toimipaikka" on Discordissa, mutta yhteisö omistaa myös "In Real Life"-toimipaikan tai ns. "Tukikohdan". Yhteisö on tarkoitettu kaikenikäisille eikä millään ole väliä, millainen olet. Erilaisuus on rikkaus. Kaikkia kuunnellaan ja Messiksessä juurikin halutaan kuulla sinun ajatuksesi. </i><br />
<i><br /></i>
<i>Mutta sitten itse aiheeseen. Olen itse oppinut tämän yhteisöllisyys-sanan merkityksen vasta noin viikko sitten. Kiitos Messiksen. Olen huomannut, ettei yhteisöllisyys ole pelkkää juttelua erilaisten ihmisten kanssa. Yhteisöllisyys tulee jokaisella ihmisellä vastaan elämässä, mutta sitä ei yleensä hoksata ajatella. Yhteisöllisyys on vahvaa yhdessäoloa. Kaikki on kaikkien kavereita, ketään ei syrjitä. </i><br />
<i><br /></i>
<i>Yhteisöllisyyden suurin vaikuttaja on ihmiset. Ilman ihmisiä, ei ole yhteisöä. Jos yhteisöjä ei olisi olemassa, olisi ihmisillä varsin tylsä elämä, eikä ihmiset pärjäisi elämässä. Tämän takia yhteisöjä luodaan. Itse en ole koskaan ollut kovinkaan sosiaalinen. Olen introvertti ihminen, todella sisäänpäin kääntynyt. En paljon ole puhunut kellekään, mutta tämän yhteisön ansiosta, olen nykyään jokapäivä yhteyksissä monien mukavien ihmisten kanssa. En ole enää niin sisäänpäin suuntautunut. </i><br />
<i><br /></i>
<i>Kaikki ihmiset tarvitsevat toisiaan. Ihmiset on luotu elämään yhdessä, kukaan ei pärjää yksin vaikka siltä saattaisi joskus tuntua. Tämän Messis-yhteisön yksi iso idean siemen on positiivisuus. Pyritään siihen, että "valitettaisiin" vähemmän ja hymyiltäisiin enemmän. Yritetään löytää niitä pieniä hyviä asioita, jotka antavat hyvän mielen. Pyritään saamaan ihmisiä enemmän sosiaalisoitumaan ja kanssakäymään muiden kanssa enemmän.</i><br />
<i><br /></i>
<i>Kaikki me Messisläiset olemme auttavaisia ja voimaannuttavia toisillemme. Jos ihan kuka tahansa tarvitsee apua, on surullinen jostain tai ihan mitä tahansa, me kaikki ollaan kaikkien tukena ja autetaan. Me olemme kuin suuri perhe. Tämä on sitä yhteisöllisyyttä.</i><br />
<i><br /></i>
<i>Tutustutaan uusiin ihmisiin ja koetaan kaikkea uutta ja hauskaa yhdessä. Enää kenenkään ei tarvitse jäädä yksin, on olemassa paikka, josta voit saada esimerkiksi kavereita, peliseuraa, kaikkea mahdollista. Me ollaan luotu uusi mahdollisuus kokea jotain siistiä. Messis on mahdollisuus. </i><br />
<i><br /></i>
<i>Liity sinäkin ihmeessä Messikseen, linkit liittymiseen on alhaalla! Nähdään siellä! :)"</i><br />
<i><br /></i>
<i><br /></i>
<i><br /></i>
<i>Messis-Discord: https://discord.gg/7bYymtb</i><br />
<i>Kotisivut: https://www.mess.is/</i><br />
<i>Instagram: @oomessis</i><br />
<i>YouTube: https://www.youtube.com/channel/UCl-JaKlQ-j61JsJdnzQFtQQ</i><br />
<i>Twitch: https://www.twitch.tv/oomessis</i><br />
<i>Facebook: https://www.facebook.com/oomessis/</i><br />
<i>Kieku: https://www.kieku.com/channel/oomessis</i>Rasmus Silvolahttp://www.blogger.com/profile/12718396699172337250noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1369548588952889650.post-25761193136978846672018-11-02T23:53:00.001+02:002018-11-03T00:20:01.378+02:00Valmentava Koulutus - Älä tee sitä virhettä!<p dir="ltr"><i>"Olen aika varma, että suurinosa minun lukijoista eivät tiedä, mikä on Valma tai valmentava koulutus, joten selvennän hieman. Valmentava koulutus on nimensä mukaisesti valmentava koulutus ennen itse tutkintoa. Valmentavaa koulutusta ei passaa missään nimessä sekoittaa tutkintoon, sillä sitä se ei ole.</i></p>
<p dir="ltr"><i>Valmentavia koulutuksia on kahdenlaisia; Ammatilliseen koulutukseen valmentava koulutus (VALMA) ja Työhön ja itsenäiseen elämään valmentava koulutus (TELMA). Näitä koulutuksia on tarjolla vain erityisessä ammatillisessa oppilaitoksessa (Luovi), joten näitä ei ole normaalissa ammattikoulussa.</i></p>
<p dir="ltr"><i>Valman tarkoitus opiskelijalle on vahvistaa elämän perustoimintoja, antaa lisä-aikaa mahdollisen jatko-koulutuksen mietinnälle ja antaa perusvalmiudet mahdolliseen tutkintoon. </i></p>
<p dir="ltr"><i>Telman tarkoitus on taas antaa perusvalmiudet työelämään ja harjoittaa elämän perustoimintoja, että opiskelija pystyy tulevaisuudessa toimia itsenäisesti.</i></p>
<p dir="ltr"><i>Tässä vaiheessa tekstiä koko homma on vielä saattanut tuntua ihan hyvältä, mutta tässä vaiheessa haaveet voi heittää pois Valman ja Telman suhteen. Telmasta ei ole itselläni kokemuksia, joten puhun tässä tekstissä pikemminkin Valmasta kuin Telmasta.</i></p>
<p dir="ltr"><i>Miksi ei kannata tulla opiskelemaan Valmaan? Nämä syyt voivat olla yksikkökohtaisia. Ensinnäkin, Valma ei ainakaan minulle sovi ollenkaan. Valma on kuin starttiluokka ennen varsinaista peruskoulun aloitusta (huom. Opiskelijat ovat lähes täysi-ikäisiä).</i></p>
<p dir="ltr"><i>Opetus-suunnitelma Valman suhteen on täysin viallinen, sillä opetus alkaa niin alusta kuin voikaan alkaa. Periaatteessa matikassakin 1+1- laskuista. </i></p>
<p dir="ltr"><i>Opetus tuntuu lapselliselta ja se aiheuttaa tunteen, että opiskelijoita pidetään lapsina. Opetuksen pitäisi olla yksilöllisen tason mukaista vaan näin ei ole. Uskoisin, että jopa 1-luokkalaiset selviäisivät Valman mennen tullen. </i></p>
<p dir="ltr"><i>Valma on myös kuin vankila, josta ei pääse pois ennenkuin aika koittaa. Miksi näin? Jos Valman keskeyttää, ei pääse takaisin eikä varsinkaan tutkintoon. Joten, jos joudut Valmalle, joudut tuskailemaan jopa vuoden verran, ennenkuin pääset tekemään sitä, mistä olet kiinnostunut.</i></p>
<p dir="ltr"><i>Lopputulos on, että älä tee sitä virhettä ja tule Valmalle. Jotkut syyt voivat olla yksikkökohtaisia, mutta perimmäiset syyt pitävät paikkansa, olit sitten vaikkapa Muhoksen yksikössä tai Oulussa.</i></p>
<p dir="ltr"><i>Tämä oli varoituksen sana. Sinä teet päätöksesi, mutta muista, että varoitin sinua."</i></p>
Rasmus Silvolahttp://www.blogger.com/profile/12718396699172337250noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1369548588952889650.post-60888228436268853692018-10-03T23:39:00.002+03:002018-10-03T23:39:21.192+03:00Rakkaus - Mitä se merkitsee minulle?<i>"Rakkaus merkitsee minulle paljon. Se on minulle muutakin kuin seksuaalista. Koen rakkauden elämän suurimpana arvona, mitä ihmiselle voi antaa. Siksi sitä kannattaakin kohdella hyvin.</i><br />
<i><br /></i>
<i>Rakkaus on elämän tärkein asia, sillä jos ei olisi rakkautta, ei olisi ihmisiä. Rakkautta voi tuntea, kuvailla, nähdä ja kokea monin eri tavoin; se voi olla tunteellista, fyysistä, sitä voi kuvailla lämpönä, välittämisenä ja muuna sellaisena. </i><br />
<i><br /></i>
<i>Mutta miksi kirjoitan juuri tästä aiheesta? Minua haittaa se, että niin monet ihmiset luulevat, että rakkaus on pelkkä seksuaalisen mielihyvän lähde. Näin ei kuitenkaan ole. Todelliseen rakkauteen kuuluu paljon muutakin. Minulla itselläni ei ole rakkaudesta hirveän paljon kokemuksia, sillä olen ollut jo kauan sinkku. Mutta en kiirehdi sillä ajatuksella. Eikä sillä kannatakaan kiirehtiä.</i><br />
<i><br /></i>
<i>Rakkaus on asia, jota ei voi kukaan ryöstää keneltäkään. Rakkautta on ollut aina olemassa ja tulee olemaankin niin kauan, kun ihmisiä riittää maan päällä. Toivoisin, että ihmiset ymmärtäisivät rakkauden merkityksen ja sen, että se voi olla muunlaistakin kuin seksuaalista."</i>Rasmus Silvolahttp://www.blogger.com/profile/12718396699172337250noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1369548588952889650.post-29124896601295161582018-09-22T00:54:00.001+03:002018-09-22T01:16:22.528+03:00Miksi minua kiusataan?<p dir="ltr"><i>"Niinkuin varmaan otsikosta näette, niin tällä kertaa puhun vähän rankemmasta aiheesta. Ajattelin kirjoittaa tämän jutun siksi, että jos vaikka jotkut mun ja muidenkin kiusaajat tajuais sen, että kiusaaminen on väärin ja että se ole koskaan ratkaisu mihinkään. Mulla tulee tänä vuonna täyteen 10 vuotta siitä, kun aloin kärsimään koulukiusaamisesta. Aluksi kiusaaminen oli henkistä enkä vielä moneen vuoteen itse edes huomannut, että minua kiusataan. En tiennyt, mitä se on. Lopulta kiusaaminen alkoi olla niin jokapäiväistä, että se alkoi tuntumaan normaalilta elämältä. Mutta jossain kohtaa tulee silti pysähdys. Mulla se tuli 7-luokalla ollessani, kun olin ehtinyt olla koulukiusattu jo 7 vuotta putkeen. Aloin ihmettelemään, miksi mielialani laskee. Mitä yhtäkkiä tapahtui sille rauhalliselle ja iloiselle pojalle. Mielialani laski kuin lehmän häntä ilman tahtoanikaan. Olin lopulta niin pohjalla, että mikään ei kiinnostanut. Koulunkäynti kärsi, suurinosa kavereistani huolestuivat minusta ja ihan syystäkin. Meinasin joutua suljetulle. Kävin juttelemassa ammattilaisille asiasta ja siinä vaiheessa tajusin, että tämä kaikki on seurauksena koulukiusaamisesta. Koulukiusaaminen alkoi tuntua niin raskaalta, etten voinut hallita itseäni. Vanhempani huolestuivat. Mutta niinkuin sanonta kuuluu: "Kaikesta on vain nousu ylöspäin", nousin siitä takaisin ylös pikkuhiljaa ja sain taas elämästä otteen. Nyt tapahtumasta on kulunut kohta 3 vuotta. Olen ammattikoulussa ja olen menossa ensi vuonna opiskelemaan logistiikkaa. Kaiken päälle minua kiusataan edelleen. Nykyään jopa fyysisesti. Haluan sanoa kiusaajilleni tämän: "Kiusaaminen ei ole koskaan ratkaisu. Jos sinulla itselläsi on paha olla, älä pura sitä muihin. Mene juttelemaan ammattilaisille ja hanki apua. Jos kiusaat jotakin, se saattaa antaa kiusatulle pahat arvet." Minulla on silti toivoa jäljellä. Kaikki järjestyy, tavalla tai toisella. Minulla on tällä hetkellä maailman paras kaveripiiri, oikeita kavereita, jotka tukee mua, ymmärtää mua ja välittää musta. Ensimmäistä kertaa elämässäni minulla on joku, jonka puoleen voin kääntyä. Siitä olen äärettömän kiitollinen jokaiselle kaverilleni, joihin olen saanut tutustua tämän syksyn aikana. <3"</i></p>
Rasmus Silvolahttp://www.blogger.com/profile/12718396699172337250noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1369548588952889650.post-68592952356797190272018-09-02T19:45:00.001+03:002018-09-02T19:45:14.650+03:00Minustako ammattikuvaajaksi?<p dir="ltr"><i>"Olette varmasti huomanneet, että olen tehnyt media parissa "töitä" moneen otteeseen. Omistan YouTube-kanavan, jolla on melko laaja katsojakunta, päivittelen satunnaisesti Instagramia lisäilemällä kuvia sinne, olen ollut live-striimaaja, olen myös bloggaaja, mutta nyt olen saattanut löytää alani, joka voisi kiinnostaa ihan työelämässäkin. Olen harrastanut valo- ja videokuvausta n. 3 vuotta jo ja pääsääntöisesti tykkään kuvailla luontokuvia. Nyt kuitenkin myös ihmisten kuvaaminen on alkanut kiinnostamaan. Hommasin tuossa n. 2 viikkoa takaperin järkkärin ja siihen välttämättömät varusteet. Olen alkanut ajattelemaan realistisesti ja tullut siihen tulokseen, että media-ala voisi olla se minun juttu. Olen alkanut sitä myöten tekemään kuvauskeikkoja myös tutuille ja kavereille. Niitä on tullut reippaasti. Ja niitä on myös mukava tehdä."</i></p>
Rasmus Silvolahttp://www.blogger.com/profile/12718396699172337250noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1369548588952889650.post-80689107553812730352018-07-20T22:52:00.002+03:002018-07-20T22:52:30.502+03:00Muutanko Muhokselle?<i><span style="background-color: white; color: #1d2129; font-family: Helvetica, Arial, sans-serif; font-size: 14px;">Moi! Kohta on sen aika, kun muutan Muhokselle asuntolaan asumaan ja aloitan periaatteessa uuden elämän. Saavun Muhoksen asuntolaan 5.8.2018, eli hyvin pian. Muhoksen asuntola tulee olemaan periaatteessa toinen kotini, sillä tulen viettämään siellä seuraavat 4 vuotta, lukuunottamatta loma-aikoja ja viikonloppuja. Menen asuntolaan asumaan, sillä jatkuva ramppaaminen bussilla paikkakunnalta toiselle ei oikein onnistu eikä lämmitä mieltä. Olen innoissaan tästä kyseisestä päivästä (5.8), koska olen odottanut pääsyä Muhokselle jo todella pitkään. Nyt se vihdoin koittaa. Koen, että Muhos on minun paikka. Aivoni sanovat, että kuulun Muhokselle. Ei Oulussakaan mitään pahaa ole, hyvä kaupunki tämäkin on, mutta Muhos on paikka, jonne kuulun. Toivottavasti myös voin muuttaa sinne omilleni, sillä se on hyvä paikka. :)</span><span class="_47e3 _5mfr" style="background-color: white; color: #1d2129; font-family: Helvetica, Arial, sans-serif; font-size: 14px; line-height: 0; margin: 0px 1px; vertical-align: middle;" title="Hymiö smile"><span aria-hidden="true" class="_7oe" style="display: inline; font-family: inherit; font-size: 0px; width: 0px;">:)</span></span></i>Rasmus Silvolahttp://www.blogger.com/profile/12718396699172337250noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1369548588952889650.post-6595568375733670862018-07-10T22:34:00.001+03:002018-07-11T00:34:27.534+03:00Energiajuomat - Voiko nämä aiheuttaa addiktion?<i>Tänään puhutaan vähän näistä nuorten suosiossa olevista vaarallisista nesteistä, nimittäin energiajuomista. Aloitetaan vaikka ensin sillä, miksi nuoret juovat energiajuomia. Energiajuomat sisältää nimensä mukaisesti aineita, joilla ihmiskehon saa pysymään hereillä mm.kofeiinia ja muita epäterveellisiä aineita mm. tauriinia. Kofeiini saa ihmisen piristymään ja voi pahimmassa tapauksessa aiheuttaa unettomuutta.</i><br />
<i><br /></i><i>Energiajuomat ovat varsin vaarallisia niiden maun kannalta. Useimmat energiajuomat sisältävät monia makeutus-aineita, jolloin jopa energiajuomasta voi saada niin hyvän makuisen, ettei nuori huomaa sen edes olevan energiajuomaa ja jatkaa juomista. Näin kokemusten perusteella voin sanoa, etten suosittele energiajuomia varsinkaan yliherkille, mutta en muutenkaan kenellekään. Jos yliherkkä ihminen juo energiajuoman liian nopeasti, se voi aiheuttaa ihmiselle migreenin tasoista päänsärkyä, eli kannattaa siis pysyä energiajuomista erossa.</i><br />
<i><br /></i>
<i>Mikä sitten aiheutti sen, että aloin itse juomaan energiajuomia? Noh, porukkaan kuulumisen paine. Useimmat vanhoista koulukavereistani joivat ja juovat edelleenkin energiajuomia ja mitä ylemmille luokille päästiin, alkoi energiajuoma-tölkkejä nähdä koulussakin. Itse maistoin ensimmäisen kerran energiajuomaa 7-luokalla, mutta jätin asian sikseen, sillä sain siitä migreenin. Nyt kuitenkin peruskoulusta päässeenä energiajuomat alkoivat maistumaan uudelleen, joten juon niitä vielä tänäkin päivänä. </i><i>Monesti tulee mietittyä, että pitäisikö lopettaa mutta ei. Voi olla, että on jo kyse jonkin asteisesta addiktiosta. Joten voiko nämä aiheuttaa addiktion? Kyllä.</i><br />
<i><br /></i>
<i>Koska energiajuomat ovat yleistyneet vuosien varrella rajusti, voi nähdä helposti jopa ala-aste ikäisiä juomassa niitä koulun pihoilla. Tämä on omasta mielestä erittäin huolestuttavaa, sillä niin nuorelle energiajuomat ovat todella haitallisia. Itse en ole vielä joutunut kohtaamaan ala-aste ikäisiä energiajuoma-tölkit kädessä, mutta olen kuullut paljon siitä juttua ja voin hyvin uskoa, että näin on. </i><br />
<i><br /></i>
<i>Nyt päästäänkin siihen, pitäisikö energiajuomien ostamista rajoittaa ja ikärajaa nostaa. Nykypäivänä voi monessakin kaupassa nähdä rajoituksia mm. "Emme myy energia-juomia alle 16-vuotiaille". Tämä olisi hyvä, jos tämän rajoituksen saisi jokaiseen kauppaan, mutta näin ei ole. Tämänkin takia monet hyvinkin nuoret saavat helposti käsiinsä energiajuomia.</i><br />
<i><br /></i>
<i>Haluan tässä vaiheessa lainata Heli Kuusipalon sanoja: "Energiajuomat eivät olleet edes sallittuja Suomessa ennen EU:hun liittymistä. Se on puhdas lisä-aine, ei mitään muuta kuin lisäainepommi. Energiajuomat ovat täysin tarpeettomia, yhtä tarpeellisia kuin tupakka." Heli Kuusipalo puhuu asiaa ja olen täysin samaa mieltä hänen kanssa. Energiajuomat ovat täyttä roskaa. Alla vielä linkki lähteeseen, koittakaahan pysyä energiajuomista erossa.</i><br />
<i><br /></i>
<i><br /></i>
<i>Lähde: Yle Uutiset, 12.1.2018 ( https://yle.fi/uutiset/3-10017276 )</i>Rasmus Silvolahttp://www.blogger.com/profile/12718396699172337250noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1369548588952889650.post-87885829401419614542018-06-26T18:53:00.001+03:002018-06-28T02:47:29.249+03:00Aika astua elämässä eteenpäin!<p dir="ltr">"<i>Moi! Siitä onkin jo aikaa, kun viimeksi tänne kirjoittelin. Tässä ajassa on tapahtunut paljon asioita. Ensinnäkin, olen suorittanut peruskoulun loppuun saakka ja saanut varmistuksen toisen asteen koulutuspaikasta. Opintoni alkaa Muhoksella 6.8.2018. Lisäksi mulle on tulossa muutto uuteen kotiin. Koska olen ehtinyt asua tässä asunnossa jo 7,5 vuotta, tuntuu oudolta muuttaa uuteen asuntoon. Uudessa asunnossa en tule kuitenkaan viettämään paljoa aikaa, sillä muutan syksyllä Muhokselle Luovin asuntolaan puoliksi omilleen. Tämän jälkeen muutan todennäköisesti lopullisesti yksin omilleen Muhokselle, lähelle koulua, jotta voin suorittaa opinnot helposti loppuun siellä. Mutta mikä tällä hetkellä on ajankohtaista, mulla on menossa kesäloma, enkä malta pääseväni syksyllä kouluun, koska mulla alkaa olemaan tylsää olla jatkuvasti tietokoneella päivät pitkät. Ehkä tämä vähenee pikkuhiljaa. Jännitys kasvaa, mitä lähemmäs syksyä mennään, sillä uusi koulu ja uusi koti on aina jännittävä juttu. Toivottavasti tästä irtosi jotain mielenkiintoista teille, ihan perus elämäähän tämäkin on. :)</i>"</p>
Rasmus Silvolahttp://www.blogger.com/profile/12718396699172337250noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1369548588952889650.post-645894877735953462017-12-03T02:10:00.001+02:002017-12-03T02:11:02.096+02:00Elämäni paras viikko?<p dir="ltr">"<i>Olin koulutuskokeilussa Muhoksen Luovilla viikon verran 27.11 alkaen. Se oli paras viikko koskaan. Tapasin siellä tutunkin 9 vuoden takaa. Sopeuduin sinne niin hyvin, että oon aika varma, etten sopeudu enää edes omaan kouluun niin hyvin kuin ennen. Sain siellä todella paljon uusia kavereita, jopa niinkin hyviä ystäviä, että ollaan jälkeenpäinkin yhteyksissä ja todella hyviä ystäviä. Olin siellä joka ilta asuntolalla kavereiden kanssa ja vietettiin iltaa yhdessä, ilman kännyköitä. Kaipaan takas Muhokselle. Siellä tunsin olevani kotona. Siellä mut hyväksyttiin. Siellä mua ymmärrettiin. Onneksi sain sieltä niin hyviä ystäviä, että vietetään aikaa jälkeenpäin. Hämmennyin siitä, että sain vielä 7 vuoden kiusaamis-taustan jälkeenkin kavereita, etenkin ystäviä. Ootte mulle tosi tärkeitä! <3</i>"</p>
Rasmus Silvolahttp://www.blogger.com/profile/12718396699172337250noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1369548588952889650.post-3768545297728264592017-11-11T23:01:00.002+02:002017-11-11T23:01:35.271+02:00Mistä "Yksinäinen Tallustaja" kertoo?<span style="background-color: white; color: #111111; font-family: Roboto, Arial, sans-serif; font-size: 14px; white-space: pre-wrap;"><i>"Yksinäinen Tallustaja"-kappaleella on aika rajukin tausta, joten kappale ei sinänsä muodostunut tuosta noin vaan aiheen puolesta. Kappale kertoo siitä, miltä tuntuu olla yksin, ilman kavereita, koulukiusattuna. Miten yksinäistä on olla. Minkälaisia tunteita tulee esille. Kappale on herkkä, mutta kappaleen opetus on se, että aina on mahdollista nousta ylös pohjalta ja jatkaa elämää. Se vaatii työtä, mutta on aina sen arvoista ja mahdollista. Olen nykyään päässyt tästä kaikesta koulukiusaamisesta ja yksinäisyydestä eroon. Olen noussut pohjalta ylös, pitkän ja raskaan työn ansiosta. Siitä saan kiittää kaikkia lähimmäisiäni ja kavereita. Olen saanut kavereitakin, joten en ole enää yksin asioideni kanssa. Siitä olen onnellinen."</i></span>Rasmus Silvolahttp://www.blogger.com/profile/12718396699172337250noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1369548588952889650.post-58228590429187951542017-11-11T20:49:00.004+02:002017-11-11T20:49:35.416+02:00Olen alkanut säveltämään?<i>"Joo, eli sävelsin tuossa tänään yhden kappaleen, kuvasin sen ja laitoin YouTubeen astikin. Sain erittäin paljon todella hyvää palautetta siitä ja sain siitä todella iloisen mielen. Ajattelin, että voisin kyllä alkaa säveltämään enemmänkin, koska se näemmä luonnistuu multa noinkin hyvin. Kappale tuli täysin päähänpistona, enkä kappaletta sen kummemmin "käsikirjoittanut" tai ajatellut ennen soittamisen aloitusta. Eli siis käytännössä kappale rakentui soittamisen aikana. Tämä kyseinen kappale löytyy YouTubesta nimellä "Yksinäinen Tallustaja". Oon kappaleeseen enemmän kuin tyytyväinen, sillä se onnistui parhaiten, mitä ikinä ennen. Käytin kappaleessa paljon eri äänialoja ja uutena tuli bassolinjat. En ole ikinä ennen sen kummemmin soitellut bassolinjoja, koska oon ajatellut sen kuullostavan "rumalta", kunnes löysin ja opin tavan, jolla se ei kuulosta rumalta. Lisäksi käytin soittaessa paljon nyansseja (äänenvoimakkuuksia), sillä olin sillä hetkellä yksin kotona, joten sain revitellä niin paljon, kuin halusin. Oon ottanut niin sanotusti "vaikutteita" YouTubessa nimellä ThePianoGuys-haulla löytyvältä pianistilta, sillä se soittaa juurikin sellaista musiikkia, josta itse olen kiinnostunut ja haaveeni on oppia soittamaan yhtä ammattimaisesti kuin hän, joskus. Sehän vaatii paljon harjoittelua ja sinnikkyyttä. Aion esittää tuon kyseisen kappaleen koulussa ensi vuoden puolella, sillä alunperin oli tarkoitus jo 8-luokalla, että säveltäisin jotain omaa musiikkia pianolla ja esittäisin sen koululle 9-luokan aikana. Oon aina tykännyt esiintyä, senpä takia oon musiikkiluokalla ollut jo 3-luokalta lähtien ja edelleen sillä tiellä ollaan. On se sen arvoista, vaikka välillä se vähän ärsyttääkin, kun tuntuu, että musiikkia on liikaa, mutta kun vaan tekee sitä, mistä on kiinnostunut, niin äkkiä se fiilis vaihtuu positiiviseksi. Oon nyt soittanut pianoa kohta 7 vuotta, joten oon ehtinyt oppiakin soittamaan (ainakin toivottavasti). Haluan tehdä tästä viimeisestä vuodesta ylä-asteella ainutlaatuisen ja ikimuistoisen esiintymällä mahdollisimman paljon ja käyttää aikaa harjoitteluun, jotta saan mahdollisimman hyvän tuloksen aikaan. YouTuben puolella haluan jatkaa pianovideoiden tekoa mahdollisimman kauan ja ne onkin yksi pyydetyimmistä videoista aina. On kiva, kun ihmiset tykkää ja ovat kiinnostuneita mun elämästä."</i>Rasmus Silvolahttp://www.blogger.com/profile/12718396699172337250noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1369548588952889650.post-53130187111150122212017-10-24T20:15:00.002+03:002017-10-24T22:50:00.852+03:00Miksi nuoret käyttää päihteitä tai juovat alkoholia?<i><span style="background-color: white;">"Omasta mielestä ei ole mitään järkeä juoda alkoholia alaikäisenä tai käyttää päihteitä, koska se vähentää ihmisen omaa elinaikaa, nostavat todennäköisyyksiä erilaisille sairauksille esim. keuhkosyöpä yms. En voi tosin tietää, miltä niiden käyttäminen tuntuu, koska en ole itse niitä kokeillut. Multa on kyllä kysytty jonkun verran, miks en käytä päihteitä tai en juo alkoholia. Mielestäni en hyödy siitä mitään, mutta en myöskään tuomitse muita, jos jotkut sellaista tekee. En voita mitään sillä, että "valittaisin" niiden elämästä. Sehän on niiden oma asia. Oon nähnyt paljon sitä, että hyvin nuoretkin ihmiset juo alkoholia ja polttaa tupakkaa. Se on mun mielestä todella huolestuttavaa ja aika vastuutonta vanhemmilta, jotka antavat lapsen/nuoren käyttää päihteitä tai juoda alkoholia. En ymmärrä sitä, mikä niissä kiehtoo. Toki niistä voi saada hyvän olon tunteen, mutta loppujen lopuksi se on erittäin lyhytaikainen ja sen perässä tulee pitkä pahan olon vaikutus. Yleensä näin suomalaisittain alkoholia nautitaan, että saavutetaan humala-tila. Joka on taas erittäin typerää, sillä, kun on humalassa, harkintakyky heikkenee ja voi tapahtua erittäin pahoja asioita ja niitä sitten katuu jälkeenpäin. Sitten taas päihteillä yritetään saavuttaa kanssa hyvän olon tunnetta, mutta usein se kostautuu riippuvuutena, jolloin ollaan jo pahoissa vesissä. Päihde- tai alkoholiriippuvuudesta eroon pääseminen on vaikeaa, mutta sekin on niin yksilöllistä. Jotkut pääsee eroon helpommin, jotkut taas ei millään. Mutta oma vinkkini on, että ei kannata edes kokeilla. Se voi olla vanhempana isompi ongelma sitten. Eli oma mielipide on siis, että nuorten alkoholin- ja päihteiden käyttö on erittäin typerää."</span></i>Rasmus Silvolahttp://www.blogger.com/profile/12718396699172337250noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-1369548588952889650.post-86482297845970098542017-09-29T22:00:00.000+03:002017-09-29T22:59:17.296+03:00Ammattikoulu vai lukio?<i>"Tässä blogikirjoituksessani kerron omia mielipiteitä jatko-opintojen suhteen, enimmäkseen lukioista ja ammattikouluista. Kerron myös vähän hyviä sekä huonoja puolia omakohtaisen mielipiteen perusteella. Suurimmalla osalla 9-luokalla olevista nuorista eivät välttämättä tiedä tarkkaan, mihin he haluavat mennä opiskelemaan peruskoulun jälkeen, minkä takia ne valitsevat yleensä lukion sitä varten, että sitten on vielä 3 vuotta lisä-aikaa miettimiseen, kunnes suurinosa lopulta päätyykin ammattikorkeakouluun sen jälkeen. On taas nuoria, jotka haluavat opiskella ahkerasti ja haluavat jopa yliopistoon asti. Syitä tähän voi olla esimerkiksi se, että nuoret kokevat haluavansa "paremman työn" saadakseen enemmän palkkaa tai joko ne eivät löytäisi samaa ammattia ammattikoulusta. Myös kolmas syy voi olla se, että nuori on vain sen tyyppinen ihminen, joka haluaa opiskella paljon. Itse olen ammattikoulun kannalla ja olen ihme kyllä tiennyt jo pienestä pitäen sen, mitä haluan päästä tekemään isona. Itseä kiinnostaa raskaan kaluston kuljetus-ala eli siis logistiikka-ala. Sieltä haaveilen valmistuvani kuorma-autonkuljettajaksi. Ainoa este sinne on se, että en itse ole ollut koulussa koskaan niin kiinnostunut koulun käynnistä ja minulla on ollut ja on edelleenkin oppimiseen liittyviä vaikeuksia, joten päätin, että haen helmi-maaliskuussa alkavassa yhteishaussa Luoviin Muhoksen yksikköön ja siis niille, jotka eivät ole koskaan kuullutkaan mistään semmoisesta, niin se on vaan semmoinen erityiskoulu niille, joilla on joitain oppimis-vaikeuksia, etteivät ne voi opiskella tavallisessa kouluympäristössä tms. Eikä Luoviinkaan pääse ihan noin vain. Sinne täytyy olla monet lääkärin todistukset, psykologin testit, jotka osoittavat avun tarpeen ja tietenkin motivaatiota opiskeluun, koska sielläkin täytyy silti opiskella, että sieltä joskus valmistuukin johonkin. Eli oma mielipiteeni on, että lukio on hyvä paikka niille, jotka jaksaa lukea ja saada "arvokkaan" ammatin, esim. lääkäri yms. Ammattikoulu on taas hyvä niille, jotka haluavat tehdä käsillä töitä ja oppivat käytännössä asioita. Mutta hyvä vinkki on se, että mene opiskelemaan sinne, minkä koet parhaaksi vaihtoehdoksi ja tunnet olosi mielekkääksi siellä ja olet kiinnostunut kyseisestä paikasta. Ja opiskele koulu kunnolla alusta loppuun saakka, lopussa kiitos seisoo. :)"</i>Rasmus Silvolahttp://www.blogger.com/profile/12718396699172337250noreply@blogger.com0Menninkäisentie 3, 90550 Oulu, Suomi65.042558166486955 25.48493385314941465.039208166486958 25.474848853149414 65.045908166486953 25.495018853149414