"En enää jaksa. Lyhyt lause, mutta niin vaikea sanoa ääneen. En yksinkertaisesti jaksa elää. Kaikki voimavarani elämää varten on hävinnyt. Olen menettänyt tärkeitä ihmisiä elämästäni. Olen koko elämäni ajan etsinyt itseäni ja paikkaani tässä maailmassa. Olen nuori vielä ja minulla olisi elämä vielä edessä. Mutta en vaan yksinkertaisesti jaksa. En ole onnellinen omaan elämääni ja itseeni.
En ole lähellekään kaikille kertonut omasta elämästäni kaikista yksityiskohtaisimpia asioita, sekä sitä, miten monta kertaa olen jo yrittänyt lähtöäni täältä. En puhu näistä asioistani hetken mielijohteesta tai vaan, koska nämä asiat on tabuja.
Tiedän, että olen mielenterveysongelmainen. Olen joutunut käymään ammattilaisen puheilla useita kertoja elämäni aikana joko omasta halusta tai jonkun muun huolen takia. Olen meinannut joutua jopa suljetulle osastolle. En ole tähän päivään mennessä saanut mistään oikeanlaista apua ongelmiini, koska en tiedä, mikä minua vaivaa.
Miksi just minun piti syntyä tähän maailmaan tämmösenä kuin olen? Koen olevani virhe maailmankaikkeudessa. Minun ei olisi pitänyt koskaan tulla tähän maailmaan. En koe elämälläni olevan minkäänlaista tarkoitusta. Minulla ei ole elämänhalua. Olen täällä, koska joku muu niin on minun puolesta päättänyt.
Epäonnistun jatkuvasti kaikessa, mitä teen. En koe onnistumisia mistään. Elämä menee vaan kokoajan huonompaan suuntaan.
Haluan kadota. Syrjäytyä koko yhteiskunnasta. Jättää kaiken taakse ja lähteä. En halua kuolla, vaan kadota. Haluan kaiken pahan pois. Myydä omaisuuteni pois ja lähteä maailmalle. Jättää kaiken taakseni.
En löydä paikkaani elämästäni mistään. Miksi elän, jos elämälläni ei ole merkitystä?"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti