7.10.2020

Miksi elän? - Mielenterveys

Läheiset on syy sille, miksi elän. Siksi en halua menettää enää ainuttakaan teistä sukulaisista, perheenjäsenistä tai ystävistä. 

Olen joutunut jättämään hyvästit tärkeälle siskolleni 3.10.2019. Olen menettänyt paljon ystäviä sekä tänä, että myöskin viimevuonna.


Olen ollut vuosia masentunut, yksinäinen, sekä hetki hetkeltä entistä enemmän syrjäytynyt. Olen ollut itsetuhoinen ja ollut lähellä tappaa itseni.

Yrityksiä on takana useita, ja jokaiselle sellaiselle on syynsä ja tarkoituksensa. 

Olen yrittänyt lähteä, mutta silti aina jokin on kuitenkin viivästyttänyt minua. Syy sille on läheiset. Ystävät, sukulaiset ja perheenjäsenet.


Vihaan itseäni ja elämääni. Koen itseni täysin merkityksettömäksi. Kuka minusta välittää?


Olen päivä päivältä entistä yksinäisempi sekä syrjäytyneempi. Välttelen sosiaalisia tilanteita ja lukittaudun omaan asuntooni.

Jos joku kavereistani pyytää minua tekemään jotain hänen kanssaan, valehtelen ja sanon, etten kerkeä tai että on muuta tekemistä.


Koen myös, etten kuulu joukkoon. En löydä itselleni paikkaa tältä planeetalta. Yritän jatkuvasti hakea muista ihmisistä hyväksyntää.

Olen koko elämäni ajan etsinyt itseäni ja omaa minääni. Sitä en vaan löydä. En, vaikka kuinka yritän etsiä sitä.


Elämästäni puuttuu jollain tavalla luottamus. En pysty luottamaan ihmisiin, enkä edes itseeni.

Itsetuntoni on todella heikko, eikä se korjaannu vaan murenee päivä päivältä enemmän.


Olen ulkopuolisen näkökulmasta katsottuna ehjä, mutta sisältä täysin palasina. Olen joutunut taistelemaan elämästä niin kauan kuin muistan.

Olen erilainen kuin muut, ja pelkästään sen asian hyväksyminen on todella vaikeaa. En hyväksy itseäni.


Fyysinen kuntoni romahtaa hetki hetkeltä enemmän, koska en liiku vaan istun kotona koneen ääressä.

Minulla ei ole sosiaalista elämää muuta kuin ainoastaan netissä. 


Ainut sosiaalinen tilanne minulle on kaupassa käynti. 

Ja, koska en käy kaupassa jokapäivä, näen ihmisiä vain pari kertaa kuukaudessa.


Mikä tämän tekstin pointti on? Avunhuuto. Toisinsanoen viesti muille, että tarvitsen apua ja tukea.


En kaipaa läheisiltä tai ystäviltä vastuun siirtämistä jollekin muulle.

Tällä tarkoitan sitä, että kun pyydän apua, niin ihmiset ohjaa minut heti vain ammattilaisten puheille.


Läheiset ja ystävät on tärkeitä minulle ja tarvitsen tukea ja turvaa. 

En tarvitse kuuta taivaalta, vaan pienikin apu on hyvästä.


Puhuminen auttaa. Tiedän sen hyvin. 

Mutta aina, kun otan puheeksi nämä asiat jonkun läheiseni kanssa, niin heti se vastuu heitetään jonkun muun harteille.


Tämä on hätähuutoni. 

Läheiset, auttakaa minua. Te olette syy siihen, miksi olen vielä täällä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Blogitekstisuositus

Elämä on elämisen arvoista

Nyt voin aidosti ja rehellisesti sanoa olevani onnellinen tällä hetkellä. Joulukuusta lähtien olen saanut kaikkia minun asioita niin paljon ...