En ole kirjoittanut blogia hetkeen ja siihen lienee ihan ymmärrettävä syy - en vain enää jaksa. Kuntoni heikkenee päivä päivältä enemmän niin fyysisesti kuin myös henkisesti. En voi tehdä asialle mitään. Olen luovuttanut elämän suhteen kokonaan jo kauan aikaa sitten.
Elämäni on ollut aina yhtä vuoristorataa. Välillä menee hyvin ja välillä huonosti ja se on normaalia. Mutta omalla kohdallani tuntuu, että niitä hyviä kokemuksia on harvassa. Olen vakavasti masentunut.
En pelkää puhua kuolemasta. Sen on varmaan moni huomannutkin jo aikaisemmin. Olen siitä puhunut useita kertoja. Tuntuu, että olisi vain helpompi luovuttaa. Jokin minua silti pitää täällä edelleen. Ystävät, perhe ja sukulaiset. Ilman niitä en olisi täällä.
Olen alkanut huomaamaan fyysisiä ongelmia kehossani, ja uskon, että ne liittyy juurikin siihen elämästä luovuttamiseen. En enää välitä omasta terveydestäni vaan annan sen mennä omalla painollaan.
Kärsin todella paljon unettomuudesta. Vaikka nukun kuinka paljon tahansa, olen aina yhtä väsynyt ja saatan nukahtaa kesken päivän. Vaikka olisin valvonut vuorokauden ympäri, nukun silti vain muutaman tunnin, jonka jälkeen en enää saa unta.
Koen elämän merkityksettömäksi. Mikään ei tunnu missään, ei edes asiat jotka ennen saivat minut iloiseksi. Elämä on pelkästään yhtä ja samaa tasapaksua menoa. Pikkuhiljaa menetän toivon elämään.
Ainoa tavoite elämässäni on elää huomiseen asti. Se, että selviän päivä kerrallaan. Jossain vaiheessa jokainen meistä kuolee, mutta toivon, että elän vielä huomenna.
En halua jättää läheisiäni kärsimään, joten en todellakaan tee itselleni mitään. Annan vain oman terveyden ja elämän ylipäätään kulkea omalla painollaan.
Oom itekkin ollu pari kertaa tossa tilassa. Voimia sulle <3
VastaaPoistaMene päivä kerrallaan ja muista vaan hengittää. Mitään muuta se ei tarvi just nyt.
Oot hyvä ja täydellinen ja sulla on syy olla olemassa. Et oo sattuma tai virhe vaan täydellinen lahja. Lepää nyt ja anna itsellesi armoa.