Yksinäisyys - "Kun haluaa vaan eristäytyä..."

Mä olen yksinäinen. Oon ollu jo vuosia, niin kauan kuin muistan. Ja tää tunne saa mut jokaikinen päivä mun sisältä vaan entistä enemmän rikki.

Syitä on monia, mutta niistä kaikista eniten mun elämään vaikuttava tekijä on se, että mä olen erilainen.

Kaikki meistä ollaan erilaisia ja se on täysin luonnollista. Mutta asia on se, että mä olen täysin valtaväestöstä poikkeava nuorten keskuudessa. Ja se vaan on fakta. Sitä on monien ihmisten vaikea ymmärtää.

Mä oon taistellu koko elämäni ajan siitä, että mut hyväksyttäis sellasena kuin oon. Mä oon kärsiny yli 11 vuotta koulukiusaamisesta ja sekin oli syystä, ettei mun erilaisuutta hyväksytty.

Mä olen tällä hetkellä 17v ja pian täytän 18. Näiden vuosien aikana oon kokenut kaikenlaista, niin positiivista kuin negatiivistäkin.

18.6.2019

Yksinäisyyden, ahdistuksen ja syrjäytymisen tunne valtasi mun mielen ja sen seurauksena lopetin kauan harrastamani videoidenteon ja siinä samassa myös striimaamisen. Ne oli asioita, joista nautin, mutta luovuin niistä, koska mun voimat ei enää riittäneet.

Asiat meni niin huonoon suuntaan, että katkaisin jopa moniin läheisiin ihmisiin täysin yhteydet. Siinä meni myös suuri osa hyviä kaverisuhteita. En vielä tähänkään päivään mennessä ole ollut näihin ihmisiin yhteyksissä.

--

Koin, että mun on pakko päästä tästä tilanteesta irti. Mutta se lopulta oli erittäin huono vaihtoehto.

Nykyään tänäkin päivänä oon erittäin yksinäinen. Kaipaisin kavereita, mutta mun sosiaaliset taidot ovat huonot. Mulla ei ole sosiaalista pelisilmää, enkä osaa arvioida muiden ihmisten tunteita.

Asiat on kärjistyneet niin pahaksi, että yritän mahdollisimman paljon vain vältellä tilanteita, joissa joudun tulemaan ihmisten kanssa tekemisiin. En osallistu sukujuhliin ja välttelen jopa kavereiden tapaamista.

Vaikka todellisuudessa tarvitsisin kavereita ja sellaista ihmistä, joka vois tukea mua ilman, että mun täytyy esittää mitään.

Olkoon tämä mun hätähuutoni. Mä oon aivan täysin rikki jokaikinen päivä.