22.5.2020

Miltä eläminen tuntuu - vai tuntuuko se enää miltään?

Mua ei oo luotu elämään täysi-ikäisen elämää.

Mua ei oo luotu kantamaan näin isoa vastuuta, huolia ja murheita.

Mua ei oo luotu elämään elämääni yksin ja selviytymään kaikesta omin avuin.

Tuntuu kuin kukaan ei välitä.

Mitä tapahtui sille Rasmukselle, joka oli sosiaalinen, puhelias, aina hyvällä tuulella ja nautti elämästään?

Mitä tapahtui koko mun elämälle?

--

Erakoidun pikkuhiljaa kaikesta.

Kaverisuhteita lähtee, ja sosiaaliset kontaktit häipyy ja väistyy mun elämästä. Mut jätettiin yksin. Kukaan ei välitä.

Totuus on se, etten pärjää elämässä yksin.

Jos kukaan ei auta, tue tai neuvo mua, en enää pärjää.

En osaa elää elämää.

Kaikki ihmiset heittää vastuun takaisin mulle, kun yritän sanoa, että tarvin apua.

Eikö ketään enää kiinnosta mun elämä?

--

Kärsin vakavista mielenterveys-ongelmista ja yksinäisyydestä,

ja vielä kaikenlisäksi mulla on Aspergerin piirteitä ja Klinefelter,

joiden kans en oo vieläkään oppinu elämään.

Kaikki työntää vastuun mulle, koska mä olen "aikuinen".

Vaikka oonkin iällisesti 18v, oon ikinuori.

--

Oon monesti jo yrittäny kertoa, että mulla on paha olla.

Oon yrittäny näyttää sen olemuksella ja jopa teoilla.

Silti kukaan ei välitä."

 

Blogitekstisuositus

Elämä on elämisen arvoista

Nyt voin aidosti ja rehellisesti sanoa olevani onnellinen tällä hetkellä. Joulukuusta lähtien olen saanut kaikkia minun asioita niin paljon ...