Elämäni paras viikko?

"Olin koulutuskokeilussa Muhoksen Luovilla viikon verran 27.11 alkaen. Se oli paras viikko koskaan. Tapasin siellä tutunkin 9 vuoden takaa. Sopeuduin sinne niin hyvin, että oon aika varma, etten sopeudu enää edes omaan kouluun niin hyvin kuin ennen. Sain siellä todella paljon uusia kavereita, jopa niinkin hyviä ystäviä, että ollaan jälkeenpäinkin yhteyksissä ja todella hyviä ystäviä. Olin siellä joka ilta asuntolalla kavereiden kanssa ja vietettiin iltaa yhdessä, ilman kännyköitä. Kaipaan takas Muhokselle. Siellä tunsin olevani kotona. Siellä mut hyväksyttiin. Siellä mua ymmärrettiin. Onneksi sain sieltä niin hyviä ystäviä, että vietetään aikaa jälkeenpäin. Hämmennyin siitä, että sain vielä 7 vuoden kiusaamis-taustan jälkeenkin kavereita, etenkin ystäviä. Ootte mulle tosi tärkeitä! <3"

Mistä "Yksinäinen Tallustaja" kertoo?

"Yksinäinen Tallustaja"-kappaleella on aika rajukin tausta, joten kappale ei sinänsä muodostunut tuosta noin vaan aiheen puolesta. Kappale kertoo siitä, miltä tuntuu olla yksin, ilman kavereita, koulukiusattuna. Miten yksinäistä on olla. Minkälaisia tunteita tulee esille. Kappale on herkkä, mutta kappaleen opetus on se, että aina on mahdollista nousta ylös pohjalta ja jatkaa elämää. Se vaatii työtä, mutta on aina sen arvoista ja mahdollista. Olen nykyään päässyt tästä kaikesta koulukiusaamisesta ja yksinäisyydestä eroon. Olen noussut pohjalta ylös, pitkän ja raskaan työn ansiosta. Siitä saan kiittää kaikkia lähimmäisiäni ja kavereita. Olen saanut kavereitakin, joten en ole enää yksin asioideni kanssa. Siitä olen onnellinen."

Olen alkanut säveltämään?

"Joo, eli sävelsin tuossa tänään yhden kappaleen, kuvasin sen ja laitoin YouTubeen astikin. Sain erittäin paljon todella hyvää palautetta siitä ja sain siitä todella iloisen mielen. Ajattelin, että voisin kyllä alkaa säveltämään enemmänkin, koska se näemmä luonnistuu multa noinkin hyvin. Kappale tuli täysin päähänpistona, enkä kappaletta sen kummemmin "käsikirjoittanut" tai ajatellut ennen soittamisen aloitusta. Eli siis käytännössä kappale rakentui soittamisen aikana. Tämä kyseinen kappale löytyy YouTubesta nimellä "Yksinäinen Tallustaja". Oon kappaleeseen enemmän kuin tyytyväinen, sillä se onnistui parhaiten, mitä ikinä ennen. Käytin kappaleessa paljon eri äänialoja ja uutena tuli bassolinjat. En ole ikinä ennen sen kummemmin soitellut bassolinjoja, koska oon ajatellut sen kuullostavan "rumalta", kunnes löysin ja opin tavan, jolla se ei kuulosta rumalta. Lisäksi käytin soittaessa paljon nyansseja (äänenvoimakkuuksia), sillä olin sillä hetkellä yksin kotona, joten sain revitellä niin paljon, kuin halusin. Oon ottanut niin sanotusti "vaikutteita" YouTubessa nimellä ThePianoGuys-haulla löytyvältä pianistilta, sillä se soittaa juurikin sellaista musiikkia, josta itse olen kiinnostunut ja haaveeni on oppia soittamaan yhtä ammattimaisesti kuin hän, joskus. Sehän vaatii paljon harjoittelua ja sinnikkyyttä. Aion esittää tuon kyseisen kappaleen koulussa ensi vuoden puolella, sillä alunperin oli tarkoitus jo 8-luokalla, että säveltäisin jotain omaa musiikkia pianolla ja esittäisin sen koululle 9-luokan aikana. Oon aina tykännyt esiintyä, senpä takia oon musiikkiluokalla ollut jo 3-luokalta lähtien ja edelleen sillä tiellä ollaan. On se sen arvoista, vaikka välillä se vähän ärsyttääkin, kun tuntuu, että musiikkia on liikaa, mutta kun vaan tekee sitä, mistä on kiinnostunut, niin äkkiä se fiilis vaihtuu positiiviseksi. Oon nyt soittanut pianoa kohta 7 vuotta, joten oon ehtinyt oppiakin soittamaan (ainakin toivottavasti). Haluan tehdä tästä viimeisestä vuodesta ylä-asteella ainutlaatuisen ja ikimuistoisen esiintymällä mahdollisimman paljon ja käyttää aikaa harjoitteluun, jotta saan mahdollisimman hyvän tuloksen aikaan. YouTuben puolella haluan  jatkaa pianovideoiden tekoa mahdollisimman kauan ja ne onkin yksi pyydetyimmistä videoista aina. On kiva, kun ihmiset tykkää ja ovat kiinnostuneita mun elämästä."

Miksi nuoret käyttää päihteitä tai juovat alkoholia?

"Omasta mielestä ei ole mitään järkeä juoda alkoholia alaikäisenä tai käyttää päihteitä, koska se vähentää ihmisen omaa elinaikaa, nostavat todennäköisyyksiä erilaisille sairauksille esim. keuhkosyöpä yms. En voi tosin tietää, miltä niiden käyttäminen tuntuu, koska en ole itse niitä kokeillut. Multa on kyllä kysytty jonkun verran, miks en käytä päihteitä tai en juo alkoholia. Mielestäni en hyödy siitä mitään, mutta en myöskään tuomitse muita, jos jotkut sellaista tekee. En voita mitään sillä, että "valittaisin" niiden elämästä. Sehän on niiden oma asia. Oon nähnyt paljon sitä, että hyvin nuoretkin ihmiset juo alkoholia ja polttaa tupakkaa. Se on mun mielestä todella huolestuttavaa ja aika vastuutonta vanhemmilta, jotka antavat lapsen/nuoren käyttää päihteitä tai juoda alkoholia. En ymmärrä sitä, mikä niissä kiehtoo. Toki niistä voi saada hyvän olon tunteen, mutta loppujen lopuksi se on erittäin lyhytaikainen ja sen perässä tulee pitkä pahan olon vaikutus. Yleensä näin suomalaisittain alkoholia nautitaan, että saavutetaan humala-tila. Joka on taas erittäin typerää, sillä, kun on humalassa, harkintakyky heikkenee ja voi tapahtua erittäin pahoja asioita ja niitä sitten katuu jälkeenpäin. Sitten taas päihteillä yritetään saavuttaa kanssa hyvän olon tunnetta, mutta usein se kostautuu riippuvuutena, jolloin ollaan jo pahoissa vesissä. Päihde- tai alkoholiriippuvuudesta eroon pääseminen on vaikeaa, mutta sekin on niin yksilöllistä. Jotkut pääsee eroon helpommin, jotkut taas ei millään. Mutta oma vinkkini on, että ei kannata edes kokeilla. Se voi olla vanhempana isompi ongelma sitten. Eli oma mielipide on siis, että nuorten alkoholin- ja päihteiden käyttö on erittäin typerää."

Ammattikoulu vai lukio?

"Tässä blogikirjoituksessani kerron omia mielipiteitä jatko-opintojen suhteen, enimmäkseen lukioista ja ammattikouluista. Kerron myös vähän hyviä sekä huonoja puolia omakohtaisen mielipiteen perusteella. Suurimmalla osalla 9-luokalla olevista nuorista eivät välttämättä tiedä tarkkaan, mihin he haluavat mennä opiskelemaan peruskoulun jälkeen, minkä takia ne valitsevat yleensä lukion sitä varten, että sitten on vielä 3 vuotta lisä-aikaa miettimiseen, kunnes suurinosa lopulta päätyykin ammattikorkeakouluun sen jälkeen. On taas nuoria, jotka haluavat opiskella ahkerasti ja haluavat jopa yliopistoon asti. Syitä tähän voi olla esimerkiksi se, että nuoret kokevat haluavansa "paremman työn" saadakseen enemmän palkkaa tai joko ne eivät löytäisi samaa ammattia ammattikoulusta. Myös kolmas syy voi olla se, että nuori on vain sen tyyppinen ihminen, joka haluaa opiskella paljon. Itse olen ammattikoulun kannalla ja olen ihme kyllä tiennyt jo pienestä pitäen sen, mitä haluan päästä tekemään isona. Itseä kiinnostaa raskaan kaluston kuljetus-ala eli siis logistiikka-ala. Sieltä haaveilen valmistuvani kuorma-autonkuljettajaksi. Ainoa este sinne on se, että en itse ole ollut koulussa koskaan niin kiinnostunut koulun käynnistä ja minulla on ollut ja on edelleenkin oppimiseen liittyviä vaikeuksia, joten päätin, että haen helmi-maaliskuussa alkavassa yhteishaussa Luoviin Muhoksen yksikköön ja siis niille, jotka eivät ole koskaan kuullutkaan mistään semmoisesta, niin se on vaan semmoinen erityiskoulu niille, joilla on joitain oppimis-vaikeuksia, etteivät ne voi opiskella tavallisessa kouluympäristössä tms. Eikä Luoviinkaan pääse ihan noin vain. Sinne täytyy olla monet lääkärin todistukset, psykologin testit, jotka osoittavat avun tarpeen ja tietenkin motivaatiota opiskeluun, koska sielläkin täytyy silti opiskella, että sieltä joskus valmistuukin johonkin. Eli oma mielipiteeni on, että lukio on hyvä paikka niille, jotka jaksaa lukea ja saada "arvokkaan" ammatin, esim. lääkäri yms. Ammattikoulu on taas hyvä niille, jotka haluavat tehdä käsillä töitä ja oppivat käytännössä asioita. Mutta hyvä vinkki on se, että mene opiskelemaan sinne, minkä koet parhaaksi vaihtoehdoksi ja tunnet olosi mielekkääksi siellä ja olet kiinnostunut kyseisestä paikasta. Ja opiskele koulu kunnolla alusta loppuun saakka, lopussa kiitos seisoo. :)"

Mistä olen kiinnostunut?

Niinkuin aikaisemmissakin blogikirjoituksissani sanoin, niin olen kiinnostunut aivan eri asioista kuin muut ihmiset. Esimerkkinä voidaan ottaa vaikkapa se, että olen kiinnostunut erittäin paljon semmoisesta kulkuneuvosta kuin E-Scooter. Joka on siis sähköpotkulauta, jossa on penkki. Se kulkee 25-55km/h, riippuen mallista ja maksaa n. 450-1500€ (mallista riippuen, uutena). Toisaalta niitä saa myös käytettynä halvemmalla, mutta niitä, joista olen itse kiinnostunut, ei Suomessa ole vielä paljoa, ainakaan myynnissä käytettynä. Kaverit ovat sitä mieltä, ettei kannattaisi edes ostaa, sillä ne luulevat olevansa varmoja siitä, että katuisin sitä ostopäätöstä jälkeenpäin. Toisaalta, on joitakin ihmisiä, jotka ovat sillä puolella, että kannattaisi. Sähköpotkulaudat ovat yllättävänkin hyödyllisiä, varsinkin koulumatkoissa tai sitten ihan vaan hauskanpidossa. Itse kuitenkin käyttäisin sen hyötykäytön koulumatkoihin. Olen jopa ajatellut niinkin pitkälle, että, koska tiedän saavani sen joululahjaksi (maksaa 350€), että ostan siihen lisäksi DH- kypärän, ajolasit ja ajohanskat. Ihan vaan turvallisuuden vuoksi ja onhan ne nyt siistitkin :D E-Scootterilla pääsee n. 20-30km, riippuen taas mallista. Ja siinä on 12Ah-akut, joita on 3 yhdessä paketissa. Tosin, tehokkaimmissa malleissa on tietenkin tehokkaammat akutkin. On siis olemassa Suomessakin 12Ah/36V, 20Ah/48V, 20Ah/60V akuilla varustettuja E-Scoottereita. Wateissa nämä on siis seuraavat: 800W, 1000W, 1600W, 2000W ja 3000W. Eli melko tehokkaita ne siis on. Tietenkin löytyy halvempia ja ei niin tehokkaitakin, mutta nekin taas kulkee vaan 12-20km/h. Ja suurimmassa osassa niistä ei ole edes penkkiä. Tässä tuli nyt vähän tietoa, mistä olen kiinnostunut tällä hetkellä eniten. Tässä lopussa vielä muutamia linkkejä niille, jotka kiinnostuivat E-Scoottereista tai ylipäätään sähköpotkulaudoista tätä tekstiä lukiessaan. :)

https://www.escoot.fi

https://www.rull.fi

https://preeco.fi

https://www.scrooser.com

Millainen olen ihmisenä?

"Olen herkkä ihminen, mutta ainakin omasta mielestäni piilotan sen muilta niin hyvin, ettei moni sitä huomaa. Mutta, jos vaikkapa sattuu jokin pienikin asia elämässä menemään pieleen, niin helposti romahdan siitä. Välillä se vähän tuntuu erikoiselta ja suorastaan naurettavalta, jos esimerkiksi yhden kokeen nähden pettyy itseensä, kun on tehnyt paljon töitä sen eteen, mutta saa silti alemman arvosanan, kuin mitä olisi odottanut. Olen koulussa usein siinä hiljaisen oppilaan roolissa, sillä olen monesti pitänyt tunteja, jolloin en ole puhunut sanaakaan ja olen onnistunut siinä ilman mitään ongelmia. Sitten taas toisaalta, kun seuraa muiden tekemisiä, niin ne ei osaa olla hetkeäkään hiljaa tai paikoillaan... En tiedä, olenko vain luonteeltani hiljainen, mutta en yleensä ole tosiaan kovinkaan äänessä esimerkiksi koulussa tunnilla, ellei ole pakko. En myöskään yleensä ole mukana missään "bileissä/diskoissa" tai muussa sellaisessa tai, jos olen, niin pelkästään syömässä ja kavereille puhumassa :D. Olen myös kiinnostunut aivan eri asioista kuin muut luokkalaiseni. Tottakai on tuo yhteinen musiikkiharrastus, mutta siihen se sitten jääkin. Istun yleensä koneella kotona paljon, koska se on harrastukseni, niinkuin tämä blogin kirjoittelu. Vietän luokkalaisteni mielestä liian paljon aikaa netissä  ja muutenkin koneella. Onhan siitä tultu juteltua aina välillä ja myönnän, että välillä se vähän lähtee lapasesta. Mutta ajattelen sen itse niin, että kaikkea saa tehdä niin paljon kuin haluaa, kunhan se ei ala haittaamaan muuta elämää. Välillä on tosin kausia, jolloin olen koneella enemmän ja vähemmän. Nyt olen yrittänyt sitä vähentää ja olen siinä jollain tasolla onnistunut. En enää pelaa paljon, vietän aikaa muuten koneella. Esimerkiksi arkipäivät, kun on koulua, en ole läheskään niin paljon koneella, mutta kun viikonloppu koittaa, niin se lähtee käsistä. Pelaan yömyöhään saakka. Joten, myönnän, että saatan "vähän" olla riippuvainen. Olen vähän semmoinen ihminen, että, jos minulla on jotain kiinnostavaa tekemistä, niin teen sen alusta loppuun asti, mutta, jos ei ole, niin en tee sitä ollenkaan. Ja tiedän, että sekin pitäisi tehdä silti. Ja olen opettelemassa sitäkin. Elämäni on yhtä opettelua, mutta ehkä tämä onkin tämä minun elämä. Mutta vaikka olenkin erilainen, kuin muut, niin yritän olla samoin kuin muut, koska en halua erottua joukosta. Menen niin sanotusti "massan mukaan". Käytännössä se tarkoittaa sitä, että esimerkiksi, jos koulussa on jokin tapahtuma ja en tiedä, minne pitäisi mennä, niin kysyn yleensä kavereilta apua. Jos ne ehtii mennä ensin ja en ehdi mukaan, en tiedä mihin mennä ja en mene sinne tapahtumaan. Olen myös erittäin ujo menemään paikkoihin yksin. Vaikka olisi kyseessä tuttu paikka,, mutta jos ei ole kaveria, niin en mene sinne. Olen myös todella epävarma itsestäni. En voi olla koskaan varma, teenkö asiat oikein ja häpeän, jos teen asiat väärin."

Miksi kukaan ei ymmärrä minua?

"Usein tuntuu siltä, ettei kukaan ymmärrä minua. Ja ymmärrän hyvin sen, miksi näin on. Koska en itsekään ymmärrä itseäni. En ymmärrä, mitä minun pään sisällä tapahtuu ja miksi käyttäydyn eri tavalla kuin muut. Sitä on niin vaikea selittää, että en ihmettelekään, miksi minua ei ymmärretä. Ei voi ymmärtää, jos ei ole itse kokenut. Tämä kaikki johtuu Clinefelteristä. On vaikea elää, jos ei esimerkiksi tiedä, mikä on oma elämä. Miksi vaidan aina, kun menen paikasta toiseen ns. roolia? Miksi en vain voisi olla normaalisti kaikkialla? Näitä asioita mietin jatkuvasti, enkä ole saanut siihen minkäänlaista vastausta. Enkä ihmettelekään, koska muut eivät ymmärrä. Käyttäydyn, ajattelen ja teen asioita aivan eri tavalla kuin muut."

Miksi aloitin kirjoittamaan blogia?

"Olen ollut YouTuben puolella aika tunnettu siinä, että teen videoita sinne omasta elämästä, mutta nyt koitti aika, että kyllästyin siihen ja haluan kokeilla jotain uutta. Samalla myös ajattelin, että voisin kertoa näiden blogipostauksien avulla muille, minkälainen ihminen oikeasti olen, koska lähes kukaan ei tiedä sitä, eikä sen takia ymmärrä minua laisinkaan. Haluaisin vähän valoittaa tätä minun elämääni teille muille, että edes jotkut pystyisivät ymmärtämään minua ja eivät ajattelisi minua aivan normaalina ihmisenä, koska en ole normaali. Niinkuin tuossa ensimmäisessä postauksessa kerroin, niin olen sairastanut koko elämäni Klinefelteriä ja yritän sen kanssa opetella elämään tälläkin hetkellä. Joskus tuntuu, ettei se ole niin helppoa. Varsinkin, kun joudun kantamaan taakkaa siitä, että minua kiusataan koulussa siitä. Saan jatkuvasti miettiä koulussa, että "mitäköhän ne musta ajattelee nyt" tai muuta sellaista. Mutta yritän opetella elämään sen kanssa, vaikkei se helppoa olekaan. Syy, miksi halusin alkaa kirjoittamaan blogia on siis se, että saisin ajatukset muualle, kun saan vain höpötellä niitä näitä tekstimuodossa. Olen myös erittäin otettu siitä, että ensimmäinen postaukseni sai niinkin paljon lukukertoja. Ajattelin, ettei tämä minun elämäni kiinnostaisi ketään. Olinkin sitten väärässä. Olen saanut paljon positiivista palautetta siitä, että aloitin kirjoittamaan tätä. Tämän voisin ajatella olevan kuin oma pikku päiväkirjani, jonne kirjoittelen ajatuksiani omasta elämästä."

Kuka olen?

"Olen 15-vuotias poika ja olen sairastanut koko ikäni Klinefelteriä ja se ei ole helppoa. Olen kokenut joitakin hyviä asioita, mutta enemmän pahaa, josta olen sitten kärsinyt koko ikäni, enkä voi sille mitään. Lähes kaikki keinot ovat käytetty ja tuntuu siltä, ettei mikään auta. Välillä mieli romahtaa aivan täysin, jolloin olen aivan pohjalla. Koska en yksinkertaisesti jaksa tällaista elämää. Olen niin erilainen ihminen kuin muut, jonka takia koulussa minua kiusataan siitä, että olen niin erilainen ja teen niin erilaisia asioita, mitä muut eivät normaalisti tekisi. Olen kestänyt koulukiusaamista kohta 7 vuotta. Olen 9-luokalla. Tuntuu, että alkaa olla keinot lopussa. Peruskoulusta ei tule mitään, koska ei huvita tehdä läksyjä, koska mieli on niin maassa, saan kokeista todella huonoja numeroita, koska en lue niihin ja siksi arvosanat on mitä on. Minulla on isot haaveet, mitä haluaisin päästä toteuttamaan, mutta peruskoulun todistus alkaa tulemaan esteeksi, ellen saa parempia numeroita. Ja tiedän sen, ettei kukaan voi tehdä sitä puolestani. Kaikki lähtee itsestä. Mutta en saa mitään aikaiseksi yksin, ja toisaalta minua ahdistaa ajatus siitä, että minun vieressä olisi kokoajan joku. En haluaisi esimerkiksi koulussa tukiopetusta, koska minua ahdistaa se. Tämä ahdistaa niin paljon nämä kaikki asiat, että on semmoinen tunne, ettei mikään tunnu enää miltään."