Oon ollut aina jollain tasolla riippuvainen "suosiosta", kehuista ja arvostuksesta mua kohtaan. Oon huomannu, että yritän aina etsiä asioita, joilla pystyisin nostamaan itseni korkeammalle kuin muut.
Yksi syy sille, miks lähdin opiskelemaan kuljetusalaa oli se, että ajattelin olevani silloin arvokkaammassa asemassa muihin ihmisiin nähden, vaikka todellisuus on täysin eri.
Olitpa millä tahansa alalla tai millainen ihminen tahansa, kaikki ovat tasa-arvoisia. Kukaan ei ole toistaan arvokkaampi vaan kaikki ovat samalla viivalla.
Raha on myös asia, joka saa mut nostamaan itseäni korkeammalle pallille. Mutta ei sekään määrittele ihmiselle arvoa.
Oon alkanut miettimään, että olenko voinut valita väärän reitin elämässäni vain siksi, että tunnen oloni arvokkaammaksi.
Vaikka nautin siitä, että saan kehuja ja arvostuksia, en halua elää elämääni niin, että teen huonoja päätöksiä pelkkä raha ja maine mielessä.
Joillekin tämä asia saattaa tulla täytenä yllätyksenä, koska en ole sellainen persoona, josta voisi kuvitella tämmösten ajatusten tulevan edes esille.
Oon myös miettinyt sitä monesti, elänkö oikeasti sellaista elämää, mistä nautin ja mitä haluan. Onko kuljetusala oikeasti se mun juttu? Miksi elän näin? Nautinko tästä?
Nämä on kysymyksiä, mihin en tiedä vastauksia.
Aina voi uudelleen kouluttautua, mutta opiskelukaan ei tunnu kiinnostavalta oikein millään muulla alalla.
Uskallanko lopulta edes ajaa C-korttia, tulenko pääsemään edes teoriakokeita läpi? Sitä ei tiedä kukaan. Riittääkö kiinnostus edes työelämään?
En tiedä, mutta jokin nyt on vinksallaan. En tiedä, nautinko elämästäni.
