21.9.2020

Epävarma omasta tulevaisuudesta - Koulutus ja opiskelu

Asiat on kyllä tän mun koulun keskeytyksen aikana muuttunu aika paljon. En oo vielä ehtiny edes aloittaa opintoja varastopuolella, kun sinne siirryin kesäkuun alussa. Mut nyt tän keskeytyksen aikana oon alkanu miettimään sitä, että onko se varastoalakaan se mun juttu. 

Mulla on ollu jo yläasteen ajoilta asti kiinnostus media-alaa kohtaan ja täytyy ottaa huomioon se, että oon ihan pienestä pitäen tehny tietokoneella paljon kaikkea ja ollu valo- ja videokuvauksesta kiinnostunu sekä striimaan Twitchiin. 

Mä kävin Valman aikana koulutuskokeilussa media-alalla Oulun Luovilla ja kokemuksena se oli tosi hyvä. Jo sillon mulla oli media-ala yhtenä hyvänä opiskelu vaihtoehtona. Mutta koska oon ollu kuljetusalasta kiinnostunu ihan pienestä pitäen, se vei mennessään. Kun pääsin opiskelemaan sinne, tajusin, että se koko mun kuvitelmani kuljetusalasta oli täysin väärä. 

Siirryin kesällä varastolle, mutta koronan ja mun psyykkisten ongelmien takia en voinut vielä aloittaa opintoja. Nyt oon ollu kohta 4 kuukautta keskeytyksellä. Alan vaihdos on ollut usein mielessä, mutta haasteena siinä on ollut se, etten ole keksinyt oikein mitään vaihtoehtoa, alaa joka kiinnostais median lisäksi. 

Media-alalle en hakenut alunperin siksi, koska alalla työllistyminen on vaikeaa. Nyt kuitenkin oon päätynyt siihen tulokseen, että vaihdan media-alalle. Kunhan saan asiat kuntoon niin, että pystyn jatkamaan opintoja, niin opiskelen itseni media-assistentiksi. 

Oon nuori vielä ja paljon elämää edessä. Jos ala tulee olemaankin sellainen, josta en lopulta tykkää, niin aina on mahdollista uudelleen kouluttautua.

Uskon siihen, että löydän oman polkuni vielä jostain. Se saattaa löytyä jostain ihan yllättävästäkin paikasta. Mutta uskon, että media-ala loppupeleissä on se mun juttu. 

Näitä hommia on tullut tehtyä ihan omasta harrastuksen johdosta jo lähes 5,5 vuotta, sekä tietokoneella on tullut tehtyä vaikka mitä asioita jo ihan pienestä pitäen.

16.9.2020

Kun tuntuu, ettei enää jaksa - Mielenterveys

"En enää jaksa. Lyhyt lause, mutta niin vaikea sanoa ääneen. En yksinkertaisesti jaksa elää. Kaikki voimavarani elämää varten on hävinnyt. Olen menettänyt tärkeitä ihmisiä elämästäni. Olen koko elämäni ajan etsinyt itseäni ja paikkaani tässä maailmassa. Olen nuori vielä ja minulla olisi elämä vielä edessä. Mutta en vaan yksinkertaisesti jaksa. En ole onnellinen omaan elämääni ja itseeni.


En ole lähellekään kaikille kertonut omasta elämästäni kaikista yksityiskohtaisimpia asioita, sekä sitä, miten monta kertaa olen jo yrittänyt lähtöäni täältä. En puhu näistä asioistani hetken mielijohteesta tai vaan, koska nämä asiat on tabuja.


Tiedän, että olen mielenterveysongelmainen. Olen joutunut käymään ammattilaisen puheilla useita kertoja elämäni aikana joko omasta halusta tai jonkun muun huolen takia. Olen meinannut joutua jopa suljetulle osastolle. En ole tähän päivään mennessä saanut mistään oikeanlaista apua ongelmiini, koska en tiedä, mikä minua vaivaa.


Miksi just minun piti syntyä tähän maailmaan tämmösenä kuin olen? Koen olevani virhe maailmankaikkeudessa. Minun ei olisi pitänyt koskaan tulla tähän maailmaan. En koe elämälläni olevan minkäänlaista tarkoitusta. Minulla ei ole elämänhalua. Olen täällä, koska joku muu niin on minun puolesta päättänyt. 


Epäonnistun jatkuvasti kaikessa, mitä teen. En koe onnistumisia mistään. Elämä menee vaan kokoajan huonompaan suuntaan. 


Haluan kadota. Syrjäytyä koko yhteiskunnasta. Jättää kaiken taakse ja lähteä. En halua kuolla, vaan kadota. Haluan kaiken pahan pois. Myydä omaisuuteni pois ja lähteä maailmalle. Jättää kaiken taakseni.


En löydä paikkaani elämästäni mistään. Miksi elän, jos elämälläni ei ole merkitystä?"

Blogitekstisuositus

Elämä on elämisen arvoista

Nyt voin aidosti ja rehellisesti sanoa olevani onnellinen tällä hetkellä. Joulukuusta lähtien olen saanut kaikkia minun asioita niin paljon ...