"Olen 15-vuotias poika ja olen sairastanut koko ikäni Klinefelteriä ja se ei ole helppoa. Olen kokenut joitakin hyviä asioita, mutta enemmän pahaa, josta olen sitten kärsinyt koko ikäni, enkä voi sille mitään. Lähes kaikki keinot ovat käytetty ja tuntuu siltä, ettei mikään auta. Välillä mieli romahtaa aivan täysin, jolloin olen aivan pohjalla. Koska en yksinkertaisesti jaksa tällaista elämää. Olen niin erilainen ihminen kuin muut, jonka takia koulussa minua kiusataan siitä, että olen niin erilainen ja teen niin erilaisia asioita, mitä muut eivät normaalisti tekisi. Olen kestänyt koulukiusaamista kohta 7 vuotta. Olen 9-luokalla. Tuntuu, että alkaa olla keinot lopussa. Peruskoulusta ei tule mitään, koska ei huvita tehdä läksyjä, koska mieli on niin maassa, saan kokeista todella huonoja numeroita, koska en lue niihin ja siksi arvosanat on mitä on. Minulla on isot haaveet, mitä haluaisin päästä toteuttamaan, mutta peruskoulun todistus alkaa tulemaan esteeksi, ellen saa parempia numeroita. Ja tiedän sen, ettei kukaan voi tehdä sitä puolestani. Kaikki lähtee itsestä. Mutta en saa mitään aikaiseksi yksin, ja toisaalta minua ahdistaa ajatus siitä, että minun vieressä olisi kokoajan joku. En haluaisi esimerkiksi koulussa tukiopetusta, koska minua ahdistaa se. Tämä ahdistaa niin paljon nämä kaikki asiat, että on semmoinen tunne, ettei mikään tunnu enää miltään."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti